Tässä “loman” jatkuessa on hyvää aikaa rustailla vähän menneestä kesästä. Eipä me tosin hirveitä olla saatu aikaiseksi. Lötkötelty sisällä paahteisina päivinä ja viiletetty metsissä iltahämärissä. Minä en mikään hirveä kesän ystävä ole, vaikka toki on mukavaa pulikoida järvessä ja nauttia muuten mukavasta säästä - kunhan ei ole liian kuuma. Auringon paahde ei sovi minulle. Syksyä ja talvea odotellessa ;)

Minne lie tuo kesä taas hävisi. Se tulee aina niin nopeasti ja häviää samointein. Ihmisten lomat alkaa ja kohta sekin on taas ohi. Miten sitä pienempänä kesät tuntuivat niin pitkiltä? Ja lämpimiltä? Ei ne kyllä enää sitä ole :o Ehkä sitä pitäisi enemmän keskittyä tähän hetkeen kuin tulevaan tai menneeseen. Minä niin helposti siinnän ajatukset kauas tulevaisuuteen ja suunnittelen elämää etukäteen varmaan vuosia. Onneksi tähän parasta lääkettä on piipahtaa järven rannalle kuuntelemaan aaltojen liplatusta ja katsella samalla koirien touhuja :) Miten onnellisia ne ovat tässä hetkessä sen kummempia murehtimatta. Kun pystyisi itsekin samaan! :D

Herra koiran kesä on ollut liikunnallista sorttia, sillä Nen-mies on päässyt vilettelemään paljon vapaana metsässä isän mukana. Niji sen sijaan on viettänyt ihan tavallista “kotikoiran” arkea pitkälti. Ollut touhuissa mukana, päässyt pussailemaan lapsia ja pelastamaan hukkuvia (Nijin mielestä siis). Nen on keskittynyt metsäilyn lisäksi keppien noutamiseen ja lötköttelyyn. Aina välillä ohjaajan innostuspuuskassa pieni belgi on päässyt käyttämään aivoja ja herra Belgi kuluttamaan ääntään, kun on ollut äksöniä luvassa. Ei tuolla otuksella todellakaan kaikki piuhat ole tallella ;)

Kuukauden harjoittelua lukuunottamatta minä olen ollut täysin toimettomana. Onneksi kuitenkin sain tutustua eläinlääkärin avustajan elämään mahtavien tyyppien kanssa! :) Oli ihana työpaikka ja opin paljon. Oli kyllä niin unelmahomma… Saan nyt kuitenkin ihan oikeita töitä pariksi viikoksi syyskuussa, joten edes jotain tekemistä saa tähän tylsään arkeen :) Moni on saanut tuta tätä minun tylsyyttäni puhelimen välityksellä, joten iso kiitos Teille, jotka minua jaksatte (ja toivottavasti jaksatte jatkossakin) :D Alkaa hiljalleen kaivertaa tämä hiljaiselo kaiken saavuttamattomissa :) Onneksi tähänkin on mahdollisesti luvassa lääkettä syksyn mittaan, kun muuttoauto suuntaa kohti länttä hieman yläviistoon täältä ;) Mutta, katsellaan tässä vielä, mihin tilanne kallistuu :)

Harrastusten parissa en ole hirveästi ajatuksia jaksanut pyöritellä. Nijin kanssa treenaaminen on ollut “silloin tällöin” tyyppistä, joskus ihan ajatuksen kanssa, mutta suurimmaltiosalti ihan vaan “kuhan tehään” -fiiliksellä. Nijistä on tullut jo iso tyttö, eikä se ihan turhake hommissa ole :) Niji on kyllä sellainen ylpeyden aihe <3 Mamman pieni Haiven :) Aina se jaksaa yllättää positiivisesti ja olla mitä upein seuralainen arjen hälinässä. Piristysruiskekin toisinaan omalla hellyyttävällä olemuksellaan. Agilityn salat alkaa hiljalleen aueta niin ohjaajalle kuin koirallekin. Tässä vähän mietitään vielä tulevia startteja, mutta viimeistään keväällä suunnataan kisaradoille. Alkaa sen verran hienolta hommat näyttämään :) Isä väkertää meille keppejä tuohon pihaan kun tähän mennessä ollaan harjoiteltu ihan vaan aurausviitoilla, joita löytyy ruhtinaalliset kuusi kappaletta. Nyt saadaan hieman soivemmat pelit - toivottavasti ;) Siirtelymahdollisuuskin kasvaa, kun ei tarvitse etsiä pehmeää maata, jotta kepit uppoaisivat paikoilleen :P

Tokot rullaa kohtuu varmasti. Toki aina niitä ongelmia jostain putkahtelee, mutta ei onneksi mitään kamalan suuria. "Innolla" koetta odotellessa ;) Saa nähä, miten sekin menee. Tulostavoitteet ei kovin korkealla ole. Onneksi tässä on tulossa kipinää sytyttämään pari koulutuspäivää/viikonloppua! :) Ilmoitin Nijin eilen mukaan Mujusen Salmen tokokoulutukseen Sotkamoon, joka on siis syyskuun loppupuolella. Kokeiden jälkeen sitä ehkä osaa paremmin sanoa, missä mättää. Treenit kun menee suurelta osin kohtuu kivasti. Ruutu ja metalli tällä hetkellä heikoimmat. Metallin kyllä tuo, mutta jäänyt välillä kyselemään, että tämäkö pitää tuoda täältä.. Huah. Ruutu nyt on vielä niin arpapeliä, kun idea ei ole täysin selkeä koiralle.

Jälkiä innostuin tallailemaan tässä ja ne sujuu oikeasti kivasti! :D Niji ottaa homman astetta vakavammin ja ohjaaja on korjannut omaa asennettaan sekä toimintatapoja jäljellä. Alkaa vaan heinä olla turhan pitkää tuolla pellolla (joku keräsi motivaation kasaan vähän myöhään...), mutta kyllä siellä jälkiä ajelee. Tahtoisin vaan päästä lyhyemmälle heinälle ja erilaisille alustoille. Metsään on tarkoitus jälkiä kans tehdä, mutta ajattelin ensin opettaa keppien ilmaisun pellolla. En usko, että se on sen suurempi ongelma, mutta eipä sitä koskaan tiedä. Jälkikisat nyt kuitenkin näyttäisi jäävän ensikeväälle, sillä ohjaaja on ollut laiska = tottis + esineet kesken. Mutta nooh, ehtiihän sitä :)

Elämä on siis soljunut hyvin tasaisesti ja varmasti eteenpäin. Joskus jopa pelottavaa vauhtia, kun ei yhtää tiedä, mitä sitä tekee tulevaisuudessa: Opiskelua, töitä, muutto, mitä? Alavalinnat pyörii muutaman ympärillä ja toivottavasti joku nyt napsahtaisi siksi "minun"-jutuksi. Ihan kuin kävisi ylikierroksilla tulevaisuutta pyöritellessä ja lopulta huomaa, että valintojen aika alkaa olla ovella :P Mutta, onneksi tässä alkaa ajatukset selvitä ja tulevaisuus näyttää kohtuu kirkkaalle :) Askel kerrallaan ja silleen :)

Yumi Shuzukusa - Hana Kagari

Kategoria: Kuulumisia Heta