Vuosi vaihtui niin hujauksessa, etten ole edes tajunnut blogia liiemmin päivitellä. Pitää koittaa ryhdistäytyä ja laittaa tänne useammin ihan vain kuulumisia :) Tein itselleni lupauksen, että tämä vuosi saa luvan olla rennompi joka suhteessa (ei vain koiratouhujen puitteissa). Kaikenlaista säätämistä on muutama vuosi ollut, että nyt on aika korjata vahinko takaisin ja yrittää aloittaa kunnolla uusi sivu elämässä. Katse kohti tulevaisuutta ja silleen.

Treenimerkintöjen suhteen päädyin sellaiseen ratkaisuun, että kirjoitan asiat vihkoon ylös ja pyrin kerran kuussa referoimaan jutut ylös blogiin suurpiirteisemmin. Yritän ajatuksella pureutua ongelmakohtiin ja pykätä realistisia “askel kerrallaan” -tavoitteita kuukausittain tiettyjen liikkeiden saralla. Systeemi tuntuu toimivalta, sillä tähän mennessä olen saanut paljon enemmän irti treeneistä kuin aiemmin. Olen kovasti yrittänyt laittaa ajatusta peliin ja miettinyt treenit etukäteen aiempien pohjalta, mikä on oikeasti minuksi aika hyvin saavutettua ;D

Nijillä on varmasti kolmen vuoden ikä”kriisi” meneillään, koska sillä on nälkä! Parina päivänä vetäsi sapuskat naamaan Nepoa vikkelämmin (mikä on oikeasti järisyttävä ihme :D ) ja lisäksi rapistelee keittiössä ruuan toivossa. Niji ei koskaan romua keittiössä, mutta nyt se on hoksannut, että sieltä voi löytyä ruokaa! Lisäksi ruokakupilla tehdyt treenit ovat olleet ihan älyttömän hienoja: Lusikka on parina iltana noussut hirmuisella innolla ja sivulle on tultu vikkelään ruuan toivossa :) Jännä, miten asiat voi hetkessä muuttua. Tämä muutos on varsin toivottua ;)

En tiedä, mihin ihmeeseen lupauksineni joudun, mutta ajatus olisi tänä vuonna haaveilla ehkä se AD-koe vielä kaiken muun lisäksi. Eli kuntoa koitan saada kohennettua lähinnä itseltäni ;) Nippe on kasvattanut pallot reiteen, joten ehkei tavoite ole ihan kamalan epärealistinen..?

Ajattelin, että aloittaisimme kisakauden tokoilulla, mutta olen päätynyt siihen lopputulokseen, että eiköhän me ehditä syksylläkin toksutella :) Haluan, että homma luistaa kuin rasvattu ennen kisoja ja tällä hetkellä kaikki lähikisat tuntuvat olevan joko liian aikaisin tai huonossa saumassa. Siispä paneudutaan kevyen tokottelun lisäksi tottiskuvioihin. Helmikuun alussa on sopivasti WC-leiri ja aiheena nimenomaan pk-tottis. Toivottavasti sieltä tulee se varsinainen alkusysäys treenaamiselle. Mukava on ollut myös se, että porukkaa on innostunut useammin treenailemaan kentälle! Ei ole tarvinnut ihan aina yksin treenailla ;)

Nepo ja Niji ovat molemmat päässeet pari kertaa vetohommiin ja hienosti homma sujuu! Harmittavasti teillä ei ole kunnolla lunta, joten potkurilla ei teiden varsia pysty viilettämään, eikä lähitienoilla ole hyvää aurattua tietä, missä painattaa :( Kevyesti toki hommaa on aloiteltu etenkin Nepon osalta, sillä jokin aika sitten sillä oli selkä jumissa. Nyt venytykset ja hieroskelu on selkää verryttäneet, joten uskalsin herrakoirankin valjaisiin iskeä. Niji tosin tekee kovemman työn, koska Nipen täytyy päästä kovempaa kuin “isoviekan” ;D Niji osoittautui jo viime talvena varsin sisukkaaksi vetäjäksi, joten mitään uutta tämä ei ole :)

Kuten kuvista näkyy, on kamerakin päässy ulkoilemaan jonkin verran. Jäällä on talsittu ja metsissä samoiltu. Upeita ilmoja on ollut ja vaikka pakkasta on ollut yli kolmen kymmenen, ei juuri ole koiria kylmyys haitannut :) Toivottavasti aurinko muistaisi meitä taas jossain välissä. Epätoivoisia yrityksiä on parina päivänä ollut, mutta ei ne pilvet millään halua väistyä :P

Kategoria: Kuulumisia Heta