Minä olen kyllä varsin hyvä näiden otsikoiden keksimisessä :D Aika usein taitaa otsikot olla “sitä ja tätä” -tyyliin. Eikä mahda sisällöllisestikään kovin lahjakkaasti mennä. Huomaan, että koulusta päästyäni kirjoitustaito on kadonnut sen siliän tien, vaikka paria pistettä vaille L:llä äikästä tulikin ;P Taisi olla melkoista tuuripeliä sekin :D

Ajattelin lätistä jotain kuulumisen poikasta ja kirjoittaa pienesti kokeen jälkeisistä treeneistä sekä tulevasta ohjelmasta :)

Tosiaan, en muuten saanut pääsykoekutsua Oulun AMK:hon (huh, mikä helpotus! Sairaanhoitaja ei ole minun juttuni. Ehkä se pitäisi vihdoin vain uskoa..!), joten syksy on tällä hetkellä hieman avoinna. Ouluun, juu, mutta mitä siellä teen?! Tokihan koiran kanssa treenausta, mutta lähinnä tuo finanssipuolen hoitaminen huolestuttaa.. Töitä minulla olisi täällä Kuhmossa lokakuun alkuun saakka. Sen jälkeen elämä onkin sitten varsin kysymysmerkkiä - vaihteeksi.

Majailen vielä toistaiseksi viikot siskoni rasitteena, joten eletään Nippen kanssa citykoirakon elämää. Nepo nauttii elostaan maalla ja on ilokseni vetristynyt jumeistaan! :) Toki vielä on selkä melkoisen kankea, muttei läheskään niin paha kuin jokin aika sitten. Takajaloissa kummittelee pari jumipaikkaa, joita olen koittanut saada vetreytymään hieromalla koiraa iltapuuhiksi. Nepo olisi hierottavana vaikka kuinka kauan! Se nauttii toimenpiteestä sielunsa kyllyydestä silmät kiinni maiskotellen. Niji on hierottavana taas sellainen elohiiri. Kipukynnys on hieman matalampi kuin isoveikalla, ja päätä nostellaan silloin, kun neitikoiran hipiä ei hommaa kestä. Nepo taas (masokistina?) oikein painautuu hierovaa kättä vasten, jos vain mahdollista :D Hölmö eläin. Mamman rakas torvelo :3

Neposta on löytynyt paljon uusia piirteitä iän karttuessa. En voi olla “kauhistelematta” Nepon ikää - sehän on JO 6,5-vuotias 8O Aika rientää välillä vähän turhankin joutuisasti. Nemppasen kanssa on kohdattu monenlaisia myrskyjä ja tuiverruksia, mutta hengissä on selvitty, vaikkei aina elo olekaan ollut nousujohteista :) Niin, niistä uusista piirteistä: Nepo viihtyy lasten parissa! :D Sehän tosiaan oli ollut jokunen viikko sitten veljentyttöjen paijattavana ja viime viikonloppuna siskonpojat ja ukki olivat ottaneet Neposen mukaan lenkille, kun olivat metsäkonetta käyneet katsomassa. Ihan hupsua ajatella, että Nemppa on pehmennyt :) Ei tulisi pieneen mieleeni edes yrittää Neposta kaupunkilaiskoiraa tulevaisuudessa. Sen verran hienosti Nepo tuolla maalla käyttäytyy ja selkeästi nauttii olostaan pihavahtina sekä arjen pikkupuuhastelijana :)

Nepon kanssa ollaan touhuiltu pientä tottistelua ja esineruutua, jonka idea on selkeästi hukkaantunut Herrakoiran rusinan sopukoihin :D Esineruutuhan on toki yhtäkuin keppiruutu! Hakkuuaukiolle tekemäni ruutu sai aivan uudenlaisen perspektiivin, kun Nepo rouheana oli hakemassa jokaista isoa ja vielä vähän isompaa keppiä ruudusta, mikäli se edes ymmärsi olevansa minkäänlaisessa ruudussa ylipäätään. Lopulta Nepo repi (kirjaimellisesti) maasta leveän puun palan ja kanniskeli sitä itseensä tyytyväisenä. Olisi ollut melkoinen savotta tuoda ne kaikki kepit sieltä ruudusta, joten Nemppa sai pitää kalikkansa ja tyydyttiin siihen saaliiseen :))

Nijin kanssa ollaan pitkin edellisiä viikkoja harrastettu jälkijuttuja ja tahkottu pienimuotoisesti tottiskuvioita. Nyt kun tavoite JK1 on saavutettu, on katse kohti tulevaa ja ylempiä luokkia :) Samankaltaisella treenisyklillä on tarkoitus jatkaa. Eli ei mitään pilkunviilausta, vaan suunnitelmallista etenemistä. Jälkikoetta olen katsellut reippaan viikon päähän. Minnaa lainatakseni sama takoa nyt, kun rauta on kuuma :) Yritän saada itselleni saman moodin aikaiseksi kuin aiempaankin koitokseen: Luota koiraan, eikä se ole mualiman loppu, jos ei JK2 napsahda ekalla yrittämällä. Turhat paineet siis minimiin.

Esineruututreenejä olen saanut peräti kolmet tehtyä nyt kokeen jälkeen. Nijillä ei sitten ole harmainta haisua, mitä siellä ruudussa tehtiinkään.. Tehtiin ruutuja viimeksi Jauhovaaran leirillä ja silloin homma pelitti moitteettomasti. Nyt sitten Niji on keksinyt, ilmeisesti keppikuurin sivuvaikutuksena, että ruudussa jäljestetään :P Tästä siis luultavasti johtui myös kisoissa tapahtunut kummallinen säätäminen, vaikka toki sääolosuhteetkin olivat haastavat. Parin esineruutuyritelmän jälkeen (koira siis jäljesti ruudussa, sattumalta löysi yhden esineen ja sen jälkeen oli varma, ettei enempää edes ole, mutta jäljesti kuitenkin ruudussa vähän lisää), mietin, että joko lähden tekemään homman nälkäpakon kautta tai sitten “helpotan” hommaa ja koitan saada paljon onnistumisia alle sekä minimoida koiran mahdollisuuden jäljestää (paljon esineitä + hyvin tallattu ruutu). Koska mahdolliseen kokeeseen ei ole paljoa aikaa, suljin heti kättelyssä pois iltaruoka ruudusta -systeemin. Tiedän, että Niji menee ruuasta turhan vakavalle moodille, joten se taas ei olisi järkevä juttu kisojen alla. Katsellaan hommaa sitten seuraavien kisojen jälkeen uusiksi. Omille ajatuksille vahvistusta saaneenaa (kiitos taas Minnan ;P ) tehtiin tänään sitten sienestystyylillä esineruutu ja johan niitä alkoi nousemaan sieltä!! :) Kolmella ekalla lähetyksellä toi hienosti esineet, sitten tapahtui jotain (uskon puute?) ja jäljesteli, mutta törmäsi esineeseen ja sen tuotuaan haki vielä yhden esineen ilman suurempia jäljestelyjä. Jospa homma tällä lähtisi rullaamaan sen verran, että saataisiin edes jotain pisteitä esineiltäkin :)

Jäljen suhteen on tarkoitus painottaa keppeihin ja ottaa muutama janatreeni ihan vaan vahvistukseksi. Viikonloppuna, kun minulla on paremmin aikaa, on tarkoitus tehdä pidempi jälki ihan kartan kanssa, jotta jälki on varmasti sitten kans pitkä ;P Oman arviointikykyni tuntien luotan mielelläni pituuden mittaamisen kartan hoiviin. Onneksi kotona on tarpeeksi metsää tämän toteuttamiseen :) Lisäksi maasto vaihtelee pusikkoisesta metsästä hakkuuaukkoihin sekä suohon, joten saa erilaisia alustojakin testattua. Kuivaa kangasta löytyy sitten viimeistään muutaman kilometrin päästä.

Pääasiallisesti treenit siis mahdollisimman motivoivina maastojen suhteen. Tottiksista en ole sitten tippaakaan huolissani. Nijin perjantainen esitys oli tosi kiva muutamaa virhettä lukuunottamatta. Jäävät on perusongelma, johon on tarkoitus pureutua myöhemmin. Tässä vaiheessa mennään näillä ja vahvistellaan mahdollisimman paljon liikkeitä ja rutiineja (liikejärjestys). Tänään testailin myös kilosen noutamisen ja hyvinhän se nousee omien epäilysten vastaisesti! :) Kokeesta sen verran pakko mainita vielä tottiksista, että Niji keräsi hienosti virettä loppua kohden. Nijin seuraaminen nimittäin tiivistyi ja tiivistyi, mitä pidemmälle koe eteni! :) Koira oli selkeästi varma itsestään ja tekemisestään, samoin kuin minä.

Pentukuumeilusta sen verran, että vaihteen vuoksi kuumeilen sellaisesta ihanasta mustasta belgipojasta! Eikä asiaa toki auta yhtään se, että netissä törmää jatkuvasti pennekoiriin ja niiden kuulumisiin. Lisäksi näin valloittavan belgityttösen reipas viikko takaperin. Vuosi pitäisi vielä kuumeilla ja sitten olisi mahdollisesti luvassa lääkettä tähän krooniseen vaivaan ;)

Kategoria: Kuulumisia, esineruutu, Toko/tottis, jälki Heta