Jälkikisoista kotiutui eilen varsin pottuuntunut ohjaaja kera mallikkaan koiransa. Jep. Minä ryssin Nijin valtavan hyvin alkaneen jäljen toteamalla, että ei, tämä suora ei vaan voi olla näin pitkä :P Tässä jotain koottua:

Janalla lähtee hyvin eteenpäin, mutta nappaa väärän jäljen, josta käsketään palaamaan takaisin janalle. Jatketaan janalla ja Niji nappaa oikean jäljen ja lähtee määrätietoisesti etenemään oikealle. Ensimmäinen keppi tuli vastaan melkein heti, seuraavaksi kulma vasempaan ja kolmas keppi. Siinäpä sitä sitten. Pitkällä, tuskaisella suoralla edettiin kohtuu jouhevasti. Niji tikittää mennä nenä maassa täysin jäljen päällä, tarkistaa kerran vasemmalle kohdatessa pienen puskan, mutta jatkaa määrätietoisesti edelleen suoraan. Kuljettiin maantien laitaa ja tultiin risteyksen kohdalle, joka vei siis koirakerhon majalle. Minä onnellisena ajattelin, että ollaan kuljettu aivan liian pitkä matka, joten eihän tämä jälki voi mitenkään enää olla oikea (minä ja matkojen arviointi..). Siinäpä sitten. Fiksu ohjaaja ottaa koiran pois jäljellä ja lähtee seikkailemaan metsään, koska varmasti jäljellä oli kulma siinä kohtaa, missä koira tarkisti PÄÄLLÄ suuntaa. Voi emämunaus! Ja juuri kun olen hokenut sitä, että koiraan tulisi luottaa. No, eihän me mitään jälkeä enää löydetty, vaikka Niji yritti kovasti etsiä ja tsekkailla, mutta mikään jälki ei sille tuntunut kelpaavan. Siispä marssittiin ulos metsästä kahden kepin kera.

Esineruutupaikalla kysyn sitten, miten meidän jälki oikein kulki. Ennen vastausta suunnattiin kuitenkin ruutuun, missä koira ei sitten alkuunkaan työskennellyt, vaan juoksenteli vain. Nappaili tallaajien jälkiä, ei esineitä. Selkeästi jälkihomma jäänyt päälle + pientä painetta jäljeltä lähti mukaan (en mistään kohtaa ollut jäljellä turhautunut koiraan, vaan etsitytin koiralla vapaana jälkiä ja tästä Niji ilmeisesti paineistui, koska sitä oikeaa ei tuntunut koiran mielestä löytyvän). Tästä puhdas nolla. Sitten näin sen: Meidän jäljen kaavion. Siinä vaiheessa sieppasi. Ei todellakaan koira, vaan ihan oma typeryyteni. Kolmas keppi olisi ollut aivan nenän alla, mutta koska ohjaaja tiesi mielestään asiat paremmin, ei koira päässyt jatkamaan hommiaan loppuun. Voiko oikeasti kukaan olla näin törppö..? Kaiken lisäksi kun koira selkeästi oli jäljellä.. Näin jälkikäteen olen itseäni ruoskinut hyvinkin paljon asian tiimoilta. Positiivista on kuitenkin se, että jana pelitti kivasti, koira työskenteli varmasti ja ilmaisi kepit varmasti. Ekan kulman suoritti aivan päältä. Lisäksi janan takana olleet tuoreet karhunläjät ja karhun hajottama muurahaiskeko eivät Nijiä häirinneet millään tapaa. Mutta. Vaikka kuinka ajattelen kaikkea positiivista, hakkaan päätäni seinään. Jäljeltä siis 75 pojoa. Vitonen lähti janalta. Ja kyllä. Jatkossa annan koiran jäljestää vaikka sitten maailman tappiin saakka.

Tottikset tehtiin kuitenkin vielä.
Seuraaminen erinomainen. Nättiä. Niji oli alussa kamalan löysä (ei haahuillut, mutta kyyläili p-olossa ollutta valkkaria), mutta petrasi täykkäriin. Hitaassa kontakti rakoili ja hölöryhmässä yhdessä kaarroksessa irtaantui hieman.
Liikkeestä istuminen puutteellinen. Seisoi. Yllätys. Oli epävarma, kun palasin.
Liikkkeestä maahan + luoksari hyvä/erittäin hyvä? Ei voi muistaa kaikkea.. Maahanmeno taas hieman hidas, mutta muuten ihan ok. Vilkuili tullessaan valkkaria (taas), mutta tuli kuitenkin kohtuu vauhdikkaasti.
Liikkeestä seisominen hyvä / erittäin hyvä? Nuuskutteli taas, kun käännyin -> epävarma.
Tasamaanouto (arvosanaa en muista). Lähti vauhdikkaasti, mutta paluu löysä + pudotti kapulan jalkoihin.
Hyppynouto hyvä. Niji hyppäsi hyvin, otti kapulan hyvin, mutta paluussa tulee liian hitaasti ja on kiertämässä kapulaa, kunnes muistaa, että pitää hypätä paluuhyppykin ja kiertää esten laidalle, ponnaa yli ja tuo esineen. Että sellainen neronleimaus :D Tosin teki tämän kerran treeneissäkin..
Estehyppy erittäin hyvä. Palautuksessa taas vilkaisi valkkaria ja luovutuksessa istui hitaasti. Muuten ok. Kaipaa voimaa.
Eteenmeno erinomainen. Nappiinhan se meni lievää kaarrosta oikeaan lukuunottamatta :)
Paikallaolo puutteellinen (muistaakseni). Niji nousi. Historiassaan ensimmäisen kerran kokeessa. Oli ollut levoton heti alkuunsa, yrittänyt saada hajuja parista ja lopulta päätti nuuskutella nurmikkoa ja nousi sitten nuuskuttelemaan lähinurmea. Että sellaista. Kerta se on ensimmäinenkin. Sinne meni “pomminvarma” paikallaoleminen..
Pisteitä 78.
Niji työskenteli laiskasti etenkin seuraamisessa sekä jäävissä. Noudoissa vasta alkoi näkyä sitä virettä, mitä haluan tuohon. Huomasin, että on tehty aivan liikaa kokeenomaista treeniä ja koira on oppinut esim. jäävien matkoihin ja seuraamisen täyskäännöksen paikkaan. Eli tarvitaan killeritreenejä sekä vahvistusta (jäävät lähinnä). Loppua kohden kuitenkin näkyy se vireennosto, mitä toivon. Sentäs jotain! :) En osannut oikein mitenkään henkisesti valmistautua tottikseen, kun ei ollut minkäänlaisia paineita. Ehkä se minun rentous näkyi osittain koiran turhan rennossa työskentelyssä (esim. seuruu). Tiedä häntä.

Sellaisen huomion tein, että tämän kokeen tottis oli nurmella, eikä meille ole aiemmin sattunut nurmikenttiä, eikä juuri olla nurmikentillä tottista tehty. Paitsi nyt Kuhmossa, kun ns. “tottiskenttä” on käytössä. Huomasin siellä, että Niji nuuskuttelee todella herkästi maassa ollessaan ja muutenkin, kun jää yksinään hengailemaan. Tällaiset seikat tosiaan on mukava huomata “liian myöhään” + siten, että on onnistunut varmasti vahvistelemaan sitä. Ei sillä. Nyt lähtee paikallaolo treenin alle ja nimen omaan nurmella / muilla vastaavilla alustoilla. Olen ollut aivan liian laiska treenaamaan koko liikettä, koska “kyllä se sen osaa”.

Näillä tunnelmilla jatketaan. Olkoon tämä episodi opetuksena kaikille muille ;P

Kategoria: Tuloksia Heta