Tässä käytännön esimerkki siitä, kuinka käy, kun heikkona hetkenä mennään puhumaan pentumaisuuksia:

Niin. Ei. Minullehan ei PITÄNYT tulla pentua vielä vajaaseen vuoteen, mutta kohtalolla on kummallinen tapa tunkea nokkansa joka paikkaan. Vajaassa viikossa ehtii tapahtua ihmeitä - uskokaa pois. Tarvitaan vain hyvä suostuttelija, tarpeeksi hyvä tärppi, heikko hetki ja virheellinen numerovalinta kriisipuheluun (sen sijaan, että olisin saanut syitä ei-listalle, sain läjäpäin syitä, miksipä ei -listaan) ;)

En oikeasti tiedä, miten tämänkin postauksen aloittaisi, koska olen edelleen melkoisen ymmyrkäisenä tapahtuneesta, vaikka pentu on ollut käsissä nyt reilun viikon ajan. Pentu on lähtöisin Norjanmaalta ja on yhteisomistuksessa Sanna Hasun (kennel Willow Creek) kanssa. Virallisesti neiti kulkee nimellä Nanduhria’s Goldberry, mutta tuttavallisemmin neitiä kutsutaan nimellä Raiku. Aikaisempi työnimi Ninja vaihtui, koska tuttava- ja kaveripiirissä on useita Ninjoja ja nimi on vähän turhan lähellä Nijiä :) Lisäksi myönnettäköön, että Ninjasta ei tule muuta mieleen kuin eräs tuntemani sukkajalkainen tervunaattori ;D

Raiku on yhdistelmästä, jota haikein mielin katselin keväällä, mutta silloisen elämäntilanteen vuoksi ei tullut mieleenkään pennun ottaminen siihen saumaan. Odotin myös Nijin tulevaa pentuetta, joten päätin jättää haaveet muista pentueista mielestäni. Yllättäen kuitenkin Raikulle etsittiin uutta kotia ja niinhän se koti sitten löytyi. Meidän lauman jatkeena :) Ikää Raikulta löytyy tosiaan “jo” neljä kuukautta :)

Neidin lajivalinnat ovat vielä avoinna, mutta eiköhän me keskitytä aikalailla samoihin hommiin kuin Nijinkin kanssa eli jälkeen, tokoon ja agilityyn. Toki mikään laji ei ole vielä poissuljettu :) Katsotaan vähän, mitä neidistä kasvaa. Luodaan pohjia vähän kaikkeen ja katsellaan, minne tuuli meitä kuljettaa :) Jokunen jälki on jo tallailtu ja tottisjuttuja aloiteltu. Päällimmäisenä Raiku toki opiskelee arjen pyörimisen kannalta oleellisia asioita, kuten luvan pyytämistä, oman nimen tunnistamista, hihnassa kävelyä, erilaisiin tilanteisiin tutustumista jne. Ennen kaikkea tietenkin luodaan suhdetta.

Lauman muut painajaiset ovat ottaneet tulokkaan varsin mukavasti vastaan. Nepo minun yllätyksekseni ei virkannut sitten yhtään mitään pennun tulosta ja on kuin penne olisi ollut koko ajan meillä. Alkaa vissiin vanha herrakin heltyä iän karttuessa ;)

Niji vastaavasti selvitti välittömästi, mitä tapahtuu, kun murahduksista huolimatta tungetaan iholle lipittämään. Ulkosalla tytöt ovat pienesti päässeet leikkimään ja siellä homma pelittääkin hienosti. Juoksuja tekevä Akka on viikossa ehtinyt jo tottua pentuun, eikä turhia urinoita ole kuulunut. Nyt tytöt nukkuu vierekkäin lattialla ;)

Kissojen valtakunnan hallitsija Herra Koukkis ei tainnut edes huomata, että pentu on uusi. Meni kiehnäämään jalkoihin kuin olisi aina kaverin tuntenut. Koukkis, jolle belgit (taikka muut mustat pystykorvaiset), ovat ainoita oikeita koiria. Muunlaiset haukkujat ovat mörköjä. Raiku suhtautuu kissoihin uteliaasti, vaikka vähän jänniähän ne alkuun olivat hyppiessään ruokapaikalle ;)

Isän pystykorvamiksaus Rippe on ehdottomasti Raikun bestis koko porukasta. Kahdestaan keksitään kaikenlaista - varsinaiset Äly ja Väläys. Toinen ovela pieni kettu ja toinen hölmö jätti ;D Kuvio menee kutakuinkin niin, että Rippe keksii ja Raiku seuraa perässä. Rippe on kamalan pollea uudesta kaveristaan ja vetää tätä höplästä monessa tilanteessa. Pystikset osaa olla melkoisia ;)

Noin muuten meidän syksyyn ei juuri kummempia ole kuulunut. Sen verran pakko kyllä täällä mainita tapahtumista jokunen viikko takaperin: Olin Nepon ja Nijin kanssa lenkillä ja päästiin törmäävään ihka elävään Metsän Kuninkaaseen :D Hupaisaa tässä on se, ettei koirat vissiin edes tajunneet koko otusta, vaan Niji tohkeissaan etsi jälkiä metsästä (oletan, että juurikin samaisen karhun, koska Nijillä on tapana etsiä riistan jälkiä metsiköstä, eikä se kaihda mitään - talvella on jäljestänyt mm. ilveksen jälkiä, eikä sudenkaan jälkiin mitään virkannut). Oli hieman jännä tilanne. Harmittaa näin jälkeen päin, ettei minulla sattunut olemaan kameraa matkassa. Etäisyyttä oli kuitenkin reipas sata metriä, eikä karhulla tuntunut olevan kauhea kiirus meidät nähdessään. Sää tosin ei olisi ollut valokuvaukselle suosiollinen - hämärä syysilta. Tilanne sen verran kuitenkin säikäytti, etten hetkeen käynyt kyseisessä paikassa lenkillä. Sen verran korvessa asustellaan, ettei meidän talosta paikalle ole kuin yksi kilometri ;P Tästä minun “KASI”-bongauksesta uupuu enää ne kaksi vikaa eli susi ja ilves ;) Ahma ja karhu on nyt nähty :D

Tässä jotain kuvailuja parilta päivältä. Pennusta ei hirveitä ole, kun jostain syystä tarkennus ei ole osunut kohdilleen ;P Kokeilin vähän uusia säätöjä, joten johtuu varmaan siitä. En ole kyllä pitkiin aikoihin kuvaillutkaan, joten ehkä se tietty ruostuminen paistaa kuvissakin :D

Kategoria: Kuulumisia, Kuvia Heta