Hej på dej!

Tervehdys Ruattinmaalta arvoisa lukijakunta :)

Päädyin naapurimaan kamaralle Suutarin torpan vahdiksi Kulmakunnan kauhujen Tiian seurana reiluksi pariksi viikoksi. Tavoitteena on siis pitää Tiian serkun torppa pystyssä ja hoidella siinä sivussa eläintarhaa, johon kuuluu kaksi tanskandoggia Hilo ja Stacy sekä Lillis-russeli, kissa, kanoja, kukkoja ja pari myskihanhea :) Luonnollisesti belgineidot on Nipen kasvistädin hellässä huomassa reissun ajan “Hasulandiassa”. Kuulumisia olen tytöistä udellut ja hyvin tuntuu Rinsessalla ja Hovinarrilla sujuvan :o)

Lauantaina 12. päivä kruisailin Ihku-Golfilla hakemaan Tiian sekä Nata-sääfferin Tampereen rautatieasemalta. Hengissä selvisin, vaikka en ihan ollut varma oikeasta, minulle neuvotusta reitistä :D Sunnuntaina siivoilun ja viimetingassa pakkaamisen jälkeen kipaistiin Hasulaan heittämään neidit hoitoon ja pikaisen kämpillä pyörähtämisen siivittämänä kohti Paimiota, seuraavaa etappia. Nitalle ja Antille iso kiitos yöpaikasta! Näin pitkästä aikaa Funiakin, mun lempilabbista <3

Maanantaina nokat kohti Turun satamaa ja sieltä sitten lahden yli Tukholmaan, jossa tapettiin aikaa ennen kyydin saapumista kohti Malmköpingiä :) Tunteroisen ajomatkan jälkeen saavuttiin punaisen tuvan pihaan, moikattiin koirat, istuttiiin iltaa ja unta palloon. Talon isäntäväki lähti torstaiaamuna ennen kukonlaulua kohti Havaijin lämpöä, joten siitä lähtien ollaan Tiian kanssa pyöritetty huushollia.

Doggikaksikko on valloittava, vaikka toisinaan teini-ikäiset jättiläiset osaavat olla rasittavan touhukkaita. Onneksi kuitenkin varsin helppoja tapauksia nämä :) Loma on pääasiassa koostunut siis dogin kuolasta, halauksista (joo, ne tykkää halia, Stacy etenkin), iloisen ärrierin hännänvipatuksista, kissan kehräämisestä, kanojen kotkotuksesta ja hanhien vaappumisesta. Oma visitointini päättyy ensitiistaina, jolloin pujahdan junaan kohti Tukholmaa. Sieltä laivalla Turkuseen ja kotia kohti. Tiia jää pitämään puljua vielä pystyssä seuraavat parisen viikkoa.

Mitäs myö ollaan sitten tehty? Oikeastaan, eletty ihan normaalia arkea :) Viihdytetty doggeja, kerätty kanoilta munia (nams!) ja käyty toisinaan huristelemassa “kylän pinnassa”, kuten meillä päin sanotaan. Leffoja on katseltu ja netissä surffailtu, kuten normaalistikin ;P Hirmuisen rankkaa eloa siis ;)

Lomailun ohella on ollut hyvää aikaa pohtia tulevaa kevättä reenilöiden ja kisojen suhteen. Palveluskoiraliiton sivuille oli tupsahtanut jokunen otollinen jälkikisa, joita jo alustavasti virittelin kalenteriin ylös. Toivon, että JK2 irtoaa yhdellä kokeella, sen ei pitäisi olla ongelma, mutta koska koskaan ei voi olla liian varma, enkä halua kerätä itselle paineita, katselin useamman koitoksen ehdokkaiksi. Kevät tulee varmasti olemaan jälkien ja esineruudun suhteen varsin aktiivinen, joten eiköhän siinä sivussa viilailla tottiskin valmiiksi :) Mitään järkyn isoa ongelmaa ei ole, mutta paljon viilausta kylläkin. Jäävät ovat tämän kevään isoin rojekti ja tällä hetkellä nopeus on hyvä! Tarkoitus on videoida reenilöitä useammin, jotta näkee itsekin, mihin suuntaan oikeasti edistytään, vai mennäänkö urakalla takapakkia :P

Nijille kaavailen lisäksi aksassa startteja oman kisajännäämisen vuoksi. Jojensuussa mahdollisesti rälläillään ekat radat, katsotaan, minne muualle ehditään (ja rahat riittää.. Sellainen pikku mutta..). Tokokärpänen puraisi jokin aika sitten myös, joten en näe ollenkaan mahdottomana EVL:n korkkausta vielä kesäkuussa. Tietenkin riippuen Nipen juoksuista ja astutuksen ajankohdasta jne. Jänesniemen koulutuksesta on tarkoitus saada potku etiäpäin ;P

Raikulin kanssa kevät mennään (edelleen) pohjia tampaten. Jälkien suhteen haluan olla ahkera, joten pellolla toivottavasti viihdytään paljon. Raikun ote jälkeen on jotain todella upeaa, joten peltojälkitähtäimet asetetaan luonnollisesti Laalaallekin sitten tulevaisuudessa :) Vaikka Nippekin on jälkikoirana hieno, on Raiku aivan eri tasolla. Muistuttaa jäljestystyyliltään paljon näkemiäni suskoiria: Rauhallinen ja varma. Toki tämä on voinut talven aikana muuttua, mutta ainakin pohjat jäi kivaan kuosiin syksyllä ja jäljelle sain helposti rytmiä :) Hakua toivottavasti päästään myös reenimään aktiivisesti läpi kesän.
Tottista reenaillaan eteenpäin luonnollisesti. Mietin vähän, että voisin harkita syksylle kisoja (toko lähinnä). Mutta katsotaan ensin, mihin saumaan Raikun juoksut osuvat ja millainen elo meitä odottaa kun “murkkuikä” koittaa. Kiire kun kakaralla ei ole :) Nijiin verrattuna Raiku on huomattavasti hitaampi henkisen kehityksen saralla. Nippe on jotenkin aina ollut “pikku aikuinen”.

Niji on hoidossa kehittänyt uusia, ei ehkä niin yllätyksellisiä kuitenkaan, piirteitä. Pepsodentit vilkkaa ruuan päältä (!) ja komennuksiin kommentoidaan nätillä hymyllä. Mun pieni ja kiltti Haiven ei ehkä olekaan niin helppo, mitä joskus ajattelen ;D Tosin, joskus olen jollekin ääneen pohtinut, millainen Niji voisi olla, jos se olisi höllemmissä käsissä: Lihava “teen kun huvittaa ja mulle ei urputeta” -asenteella varustettu akka voisi kuvata varsin osuvasti. Suattaapi olla, että Nippe kokee pienoisen putoamisen maankamaralle, kun pääsen kotia ;P Raiku on kuulemani mukaan ollut enkeli, touhukas sellainen tosin (yllättävää…).

Kovasti on jo ikävä belgineitojen puuhia, puhumattakaan Neposta, joka viettää tyytyväistä elämää Kuhmon perukoilla :) Kissapojat ovat olleet myös mielenpäällä ja tarkoitus onkin hakea kaksikko Stormiin, kunhan pääsen reissusta kotiutumaan ja muutenkin asettumaan paremmin taloksi kämpille. On vielä paljon tekemistä, jotta saan asunnosta kissakelpoisen.

Blogin ulkoasukin on muuttumassa, jos saan aikaiseksi ;P Minulla on ollut jo pitkään hinku vaihtaa ulkka, mutten ole osannut päättää, millaisen tahdon. Nyt on jonkinlainen visio olemassa, joten enää oikeastaan puuttuu toteutus. Tarkoitus on muokata blogi enemmän kotisivumaiseksi ja vaihtaa väriä yms. Kun vaan saisi aikaiseksi. Inhoan tapella koodausten kanssa ja sota on tiedossa >_<

Mutta, tässä jotain maistiaista reissusta:

Pieni loma on kyllä ollut varsin tarpeeseen ja mikäs sen parempaa kuin viettää se hyvässä seurassa :) Tiialle iso kiitos mahdollisuudesta päästä tutustumaan hieman Ruattalaiseen elämään. Vaikka ikävöinkin kovasti koiria, tuskin toista tällaista mahdollisuutta tulee koskaan eteen :) Ihanaa päästä välillä irti arjesta ja tuulettaa ajatuksia - etenkin mukavassa seurassa. Kaikenkaikkiaan viimeiset vuodet ovat olleet melkoista vuoristorataa, huolia ja murheita. Jännä, kuinka sitä elämä heittelee toisinaan rajustikin, onneksi kuitenkin suunta on aina etiäpäin, vaikka välillä on hetkiä, jolloin tuntee olevansa aivan pohjalla :o)

Kategoria: Kuulumisia Heta