Toisin sanoen vähemmän epätoivoinen yritys saada ryhtiä treenirintamalle ;)

Huomaan taantuneeni kovasti viimeaikoina, enkä ole oikeastaan jaksanut laittaa oikeasti edistävää ajatusta treenailuihin. Olen myös tajunnut jännittäväni aivan liikaa kaikkea ympärillä olevaa silloin kun treenaan. Videokamera saa jo aikaan ihmeellistä sähläystä, jonka vuoksi olen päättänyt, että pyrin videoimaan mahdollisimman paljon treenejä kevään aikana. Kerään painetta painekattilan tavoin kaikesta mahdollisesta: Meidän pitäisi olla parempia/edistyneempiä, suorituksen pitäisi näyttää tältä ja tältä, nuokin on jo noin pitkällä, en osaa, pysty ja kykene. Otan asiat nykyisin niin kamalan henkilökohtaisesti, enkä osaa realistisesti käsitellä koirieni puutteita ja vahvuuksia (ne oikeastaan jää huomaamatta, koska pyrkiydyn jatkuvasti pohtimaan puutteita) treenien ja tavotteiden suhteen. Lupaan yrittää muuttua ohjastajana ja lakata märehtimästä turhia (tämä näin yleisestikin elämän saralla - olen tässä melkoisen hyvä).

Mutta, mennääs itse asiaan tottistelujen suhteen:

Tapaus Nippe

Nijin kanssa kevään tavotteita on osallistua jälkikokeeseen sekä mahdollisesti kesällä tokokisoihin. Jälkikokeen suhteen tottis tarvitsee säätöä seuraavanlaisesti:

Seuraaminen: Vasemmalle käännöksissä ohjaaja tekee ihme vippausta, joten omat vippaukset veks. Nijin takapäänkäytön suhteen olen jaksanut olla kohtuullisen ahkera, mutta edelleen vasempaan käännöksen kanssa saa olla tarkkana. Sivulletuloissa nopeutta voisi vaalia taas lisää. Ei ole aivan samalla tasolla, kuin vuosi takaperin, mutta olen tässäkin suhteessa muistanut olla tarkkaavainen. Seuraamisen ilme voisi olla ponnekkaampaa ja liikkeen pysähdykset nopeampia. Näin kokonaisuutena en ole huolissani seuraamisesta lainkaan. Pientä ilmeen kohennusta ja kelpaa :)

Jäävät: Kaikkien jäävien ongelma on ollut hitaus sekä nuuskuttelu minun kävellessä pois päin. Hitauden poissaamiseksi olen pyrkinyt pitämään palkansuunnan vakiona riippuen jäävän liikkeestä, huolehtimaan rutiineista sekä pitämällä riman tietyllä tasolla. Jäävien sekoittelua tapahtuu jonkin verran, kun tällä hetkellä peruuttelen apuohjaajan puutteesta johtuen. Tarkoitus on päästä peruuttelusta parin seuraavan treenikerran aikana eroon ja antaa apparin hoitaa palkkauksen merkkaaminen. Tällä hetkellä asennot näyttää kivalle = ovat nopeita. Nuuskuttelua ei ole toistaiseksi ilmennyt ja uskon, että se tällä “kuurilla” lähtee pois, kun liikkeet saavat varmuutta ja pyrin pitämään palkkauksen mahdollisimman yllätyksellisenä.

Luoksetulo: Tehty oikeastaan pelkkiä vauhtiluoksetuloja, välillä eteen istumaan ja harvemmin sivulle saakka. Toimii tällä hetkellä todella hyvin.

Noudot: Kaikkien noutojen ongelmana palautusvauhti, joten painotus on ollut noudon palautuksessa. Yleensä appari pitää koiraa ja ojentaa käskyn tultua kapulan koiralle, joka lähtee tulemaan luokse. Jokusen kerran olen tehnyt noudon aloituksen kera ja vaikuttaa hyvältä. Koitan lisätä hinkua tulla kapulan kanssa luokse jatkossakin. Hyppyjen kanssa ei noutoa ole tehty pitkään aikaan, mutta syksyllä toimi samankaltaisilla treeneillä tosi hyvin. Hypyissä erikseen muuten hyppyesteen paluuhyppy on ollut kokeissa ongelma: Meinaa kiertää paluun. Tämä pitää muistaa huomioida keväämmällä, kun hyppyjä pääsee reenimään. Uskon, että suurin ongelma on kuitenkin paluuvauhdin puute.

Eteenmeno: Ei olla viimeaikoina hirveästi päästy tekemään. Tarkoitus on keväämmällä kenttien sulattua lähteä ketjuttamaan liikkeitä eteenmenoon. Pienimuotoisena ongelmana olen havainnut kaartamista kentän toiseen päähän juostua -> etsii palkkaa. Maahanmeno on ollut ok.

Paikallaolo: Tässä ongelmia maahanmenon hitaus sekä nuuskuttelu kun lähden / olen selin koiraan. Sivulla maahanmenoa olen pyrkinyt nopeuttamaan ja pitämään nopeana. Nykyisin näyttää juuri siltä, mitä haluankin: Palkkaan koiraa paljon nopeista ja vasta sitten kun se on sen sekunnin ollut maassa -> toimi muuten todella nopeasti! Jättöihin koitan rakentaa jonkinlaista jännitettä -> Niji ottaa paikallamakaamisen vähän turhan lunkisti. Mietin tähän myös jonkinlaista rutiinia kertomaan, että paikallaolo on tulossa -> saisin näin koiran virittymään oikeanlaiseen moodiin.

Kevään ensisijainen tavoite on oikeastaan saada pysymään nopeus ja paine sopivanlaisena. Treenit ovat pääsääntöisesti lyhyitä rutiininomaisia suorituksia. Varsinaista liikkeiden ketjuttamista en ole talven aikana tehnyt, mutta kunhan kentät sulaa ja saadaan esteet käyttöön, niin eiköhän taas aleta rakentamaan suoritusta ketjuttamalla homma eteenmenoon.

Tokon suhteen en jaksa mitään erittelyä tehdä :P Seuraamisessa tarkkuuden hiominen (lähinnä paikallaan käännökset sekä siirtymiset) ja muissa oikeastaan nopeuden vaaliminen (sellaisen nopeuden, johon Niji pystyy - räväkkähän se ei ole). Metallin kanssa tarttumisongelma on taas putkahtanut jostain ja merkki ja ruutu pitäisi saada eroteltua koiralle (toki on paljon osasia ja paloja pyriteltävänä, koetan paneutua aiheeseen toko tuonnempana). Yritän myös saada tokoa ajatellen jonkinlaiset rutiinit aikaiseksi lähinnä itseä ajatellen, jotta kisoissa olisi helpompi selviytyä. Tokon suhteen yritän pitää treenit hauskoina hupsutteluina ja muistaa tosiaan rutinisoida treenausta enemmän. Ollaan treenailtu tähän mennessä vähän sitä sun tätä ilman kunnollista etenemiskaavaa, koska varsinaisesti en ole ajatellut osallistua kisoihin vielä tänä vuonna.

Tapaus Raiku

Sain aikaiseksi videoida Raikun tekemistä (sivulletuloja, seuraamispätkiä ja jokusen maahanmenon). Tähän tarvitsee nyt laittaa oikeasti ajatusta mukaan. Olen hyvä säheltämisessä nääs ;p

Suurin ongelmanpoikanen on varmasti keskittyminen. Siispä seuraavia treenejä ajatellen pitää muistaa palata askel taaksepäin sekä painottaa namipalkkaukseen. Lisäksi itselle rutiinimpaa otetta. Raiku ennakoi liikkeellelähtöjä, koska lähden heti käskyn annettuani sutimaan. Lisäksi koira ei jaksa kovin pitkään keskittyä katsomaan minua sivulla ollessaan, vaan säätää aina vähän jotain. Liikkeessä koira pitää kontaktia pääsääntöisesti housuihin, joten pitäisi sitäkin vahvistella vielä hieman ylemmäs. Takapäänkäyttöäkin voisi vielä vahvistella lisää. Inasen tahmeaa on vielä tekeminen, mutta eiköhän se siitä, kun lapsikoira saa osaamista alle :)

Maahanmenojen suhteen tarvitsee olla tarkkana, koska Raiku meinaa jättää kyynärät ylös. Tarvitsee melkein ottaa apuohjaajan varmistamaan, etten palkkaa ihan mistä sattuu. Nopeasti se ainakin menee maahan! :D
Viikonloppuna ajattelin käydä reenimässä uudemman kerran hallilla ja keskittyä Raikun kanssa keskittymiseen + omiin rutiineihin. Otetaan sellainen aikuistenoikeesti-ote ja lähdetään työstämään hommaa eteenpäin ihan vain perusasennossa kontaktin pitämisen sekä yhden askeleen seuraamisen turvin. Ei ihan niin kiireellä kuin videolla :D

Tässä tosiaan maistiainen Raikulin humputteluista.

Oma toiminta on kamalaa sähellystä, annan käskyt ihan miten sattuu ja jätän palkkailematta kohdissa, joissa palkkaus olisi ollut paikallaan. Mää jännitän ihan hassuista asioista. Tästähän on suunta onneksi vaan etiäpäin :) Ehkä mää saan tämän jumitus/lukotus/sähellyksen veks vielä joskus.

Ja juu, en jaksa laitella tätä ajatusten sekavaa lentoa salasanan taakse. Lukekoon ken tahtoo. Yritän nostaa kissaa pöydälle ja kohdata omat lukotukset tällä tapaa. Treenimerkintöjä koitan saada ylös aina välillä, mutta tuskin saan sellaista buustausta kuin vuosi takaperin ;P

Kategoria: Treenitunnelmia, Toko/tottis, Videomateriaalia Heta