Helteistä ja ah-niin-ihanasta kesäsäästä huolimatta täällä näppäimistön äärellä kirjoittelee turhan alavireinen maan matonen. Joo, ei tullut tulosta jälkikisoista. Mettään meni. Niin, ne pisteet nimittäin. Tai jäi. Neljä keppiä. Ärsyttää, harmittaa ja samaan aikaan “aivan sama” -fiilistyttää.

Miksi ärsyttää? Koska olen surkea kouluttaja. Ja häviäjä. Avoimen jälkikisanhan piti olla helppo, “käydään hakemassa koulari” -juttu. Yhtäkkiä siitä on tullut ylitsepääsemätön ongelma. En osaa olla tällä hetkellä mihinkään tyytyväinen. Plussien etsiminen on hankalaa, vaikka onhan niitä tästäkin kisasta jokunen. Mutta miinukset vetää plussien päälle niin pitkän viivan, ettei plussilla ole enää mitään väliä. En tajua, missä kohtaa sitä on tuloksien suhteen ruennut ahnehtimaan..? Ilmeisesti BH:sta alkaen. Poikkeuksena avoimen tokokoe ja jäljen alokas. Enkä tiedä, onko kyse ahnehtimisesta vai enemmänkin ulkoisesta (kuvittelemastaan) paineesta. Kiukuttaa ja suututtaa oma ajatusmaailma, jota en saa tallattua tantereeseen. Vaikka aikuisten oikeasti kisoihin menin varsin lunkilla fiiliksellä. Tottiksessa perusjähmeys, mutta videolta kurkittuna kisakaveri, jota Nijiksikin kutsutaan, pissii linssiin lahjakkaasti. Tekee just niin täysillä kun tarvitsee (tai pikemminkin haluaa). Tasamaanoudon kapulaa hakiessa koira syttyy. Seuraa siirtymän kamerasta katsottaessa jopa ihan kivannäköisellä ponnalla (häntään ilmestyy tuttu huiske).

Okei, jos ruovin meille plussat tottiksesta (esineruudussa -1 piste, kun jäi sekunniksi tuijottamaan ja jatkoi sitten etsintöjä, tosi nätti ruutu):
+ Nopeahkot sivullesiirtymiset (Huomatkaa sana nopeahkot! Suunta on siis oikea.)
+ Kaikki jäävät oikein, maahanmeno jopa nopeampi kuin aiemmissa kokeissa
+ Noudoista nostaa itsensä (onhan tääkin jotain plussaa, onhan?)
+ Erityisplussa estenoudon luovutuksen napakkuudesta (oho!)
+ Eteenmeno mukiin menevä (ekasta maahan kohtuu rivakasti)

Niin, siis tottiksesta saatiin pisteitä 74, kun nollattiin hyppynouto (heitin vinoon, joten koira kiersi menon ja tuli A:n kautta.. Fiksumpi ohjaaja olisi otattanut heiton uusiksi.). Mutta, on tuossa kyllä vielä paljon asioita, jotka toimii treeneissä, muttei kokeissa. Mm. jäävien nopeus. Ja nyt kyllä pakko puolustautua, että tuo koiraa viilaa linssiin tehokkaasti. Seuraa just niin asenteella, kun näkee tarpeelliseksi. Kun noutokapula otetaan hommaan mukaan, näkyy jopa vilaus sitä suorittamista, mitä treeneissä on, tosin ei niin intensiivistä. Juoksut tekee tuloaan ja Nis nuuskuttelee maata hyvin mielellään aina kun silmä välttää ja vaikkei välttäisikään. Liikkeestä istumisessa nuuskuttaa lähes koko liikkeen ajan maata, myös silloin kun palaan. En näe tätä rauhoitteluna (ainakaan kokonaan), koska Nip on pienestä pitäen tykännyt hajumaailmasta. Nurmikenttä on haasteellinen kisa-alusta.

Olen rohkelikko ja tuikkaan tottisvideon nettiin, kunhan rakas ystäväni netti suostuu toimimaan muuallakin kuin 2G-verkossa. Ette usko, että nettiriippuvaisen elämä voi olla hankalaa tällaisena aikana…

Ehkä me vielä joskus, jos ohjaaja saa kasattua itsensä ja potkua takalistoon, vielä jälkikokeisiin mennään. Harmittava ja samaan aikaan ihana kisatauko on tosin tulossa, mikäli kaikki menee putkeen. Mutta, ei nuolaista ennenku tipahtaa.

Niin, se jälki. Juu-u. Hoksasin kisan jälkeen kaikkia tänä keväänä pieleen menneitä jälkiä yhdistävän tekijän: Vanhuus. Jep. Että semmosta. Jäljet on treeneissä ajettu melko tuoreina ja koska “se ei ole ollut ongelma”, en ole edes tajunnut antaa jälkien joskus vanhetakin. Sieppaako? Rehellisesti: KYLLÄ. Niji jäljesti kisajäljen todella huonosti. Noukki kaksi keppiä (ilmaisut hyvät ja varmat), mutta hukkaili jäljen heti ekassa kulmassa (peruan jäljet sotki), sitten löydettiin oikea jälki ja eka keppi (2.?). Seuraavasta kulmasta taas yli, pienen kiertelyn jälkeen löydettiin oikea suunta jäljelle, selvitettiin kolmas kulma ja noukittiin toinen keppi, jonka jälkeen kulma ja kivuttiin kalliolle (jäljen tallaajalta jäänyt merkki, kun kavutessaan oli ruopaissut sammalta kiveltä), jossa kuivaa jäkälikköä. Ja taas tullaan kysymyksen äärelle: Hukkasiko koira jäljen vai ottiko ohjaaja sen pois..? Koska kaavion mukaan jälki jatkoi suoraan, mutta kellosta huolestunut ohjaaja alkoi miettiä jo kääntymistä autolle päin. Niji ei varsinaisesti jäljestänyt, kulki nokka melko ylhäällä, mutta suoraan suhteessa edelliseen kulmaan. Jos minulla olisi nuija, kolauttaisin itteäni varmuuden vuoksi. Milloin, OI MILLOIN, sitä oppii luottamaan siihen koiraan, vaikka se väärässä olisikin..? Ja kyllä, lähdettiin autolle. Vaikka mitä ihmeen väliä sillä ajalla kaksi keppiä kourassa oikein tekee? Ärsyttää. Niji ansaitsee paremman ohjurin jäljelle. Oon ihan kamala.

Jajuu, taisinpa vastata itse kysymykseeni, mistä lähtien avoimen koularista on tullut ongelma. Juurikin siitä hetkestä lähtien, kun ohjaaja kuvittelee olevansa koiraa parempi jäljestäjä. Vitsi, joka ei kyllä enää jaksa naurattaa.. Metsäjäljestäkin voi näemmä saada ongelman. Pisteet sille.

Ja nyt kun sain aiheen purettua tänne, ei jaksa siepata enää niin pahasti. Plussia kertyikin yllättävän paljon ja loppuviimein edes kaukainen ajatus siitä, että minä mahdollisesti taas möhlin jäljellä(kin), tuo lohtua. Toki, jatkossa reenaamme vanhoja jälkiä. Piste.

Ja sitten päivän muihin aiheisiin: Täällä on kuuma. Liian kuuma. Helteet tupsahti kyllä aivan liian joutuisasti, vastahan sitä pääsi totuttelemaan ajatukseen kesäkuu?? Enkä minä ole vielä päässyt edes pulahtamaan järveen..! Painajaisneidot sen sijaan ovat pulikoineet, Niji enemmän, Raiku vähemmän. Laalaa ei ihan vielä ole saanut uimakärpäsen puremaa, mutta hyvää vauhtia siitäkin on kehkeytymässä vesipeto, kuten kuvasta näkyy.

Helteiden vuoksi koirat eivät ole puuhastelleet juuri mitään. Operaatio jälkipelto on alkanut kolkuttaa mielessä ja sinne onkin tarkoitus suunnistaa, kunhan sopiva sauma tulee. Kuuriluontoisesti ainakin Raikulle, jotta saadaan hommaa oikeasti etiäpäin. Josko tänä vuonna päästäisiin kulmien alkeisiin saakka. Ehkä esineitäkin, jos hyvin menee. Esineet ja kulmat tosin saa odottaa, kunnes saadaan suorat kulkemaan. Raiku tosin tuntuu etenevän joka kerta jäljellä. Harhojen (tuoreemmat kuin oma jälki) opettelua on jo aloitettu. Raikulla on ollut tänä keväänä melkein jokaisella jäljellä ylimääräistä porukkaa seuraamassa ja joku mukanaolijoista on hipsinyt jäljen ylitse koirasta muutaman metrin päästä. Raiku ei juuri tästä häiriinny, pikemminkin vain tarkentaa, koska se jokuhan voi viedä Lotkolapsen eväät jäljeltä! Jäljet ovat olleet pituudeltaan aikalailla 70-100 askelta. Pituutta saisi lisätä rutkasti, koska Raiku on aina ollut erittäin valmis jatkamaan jäljestämistä jäljen päätyttyäkin. Namittomia askelia ei ole vielä ollut, eikä niillä ole kiirekään. Tosin Raikulla on nyt jo sen verran kiva rytmi, että satunnaisen tyhjän voisi ajatella heittävänsä, muttei vielä. Kunhan saadaan rytmiä vielä painotettua, niin hyvä siitä tulee.

Kesäkuun jälkitavoitteeksi voisi oikeastaan asettaa jäljen pidentämisen 200 askeleeseen. Tämä ei oikeastaan ole mahdoton juttu millään lailla, mutta koska olen huono pidentämään jälkiä, on pakko laittaa jotain tavotetta. Lisäksi jos saisi aikaiseksi useamman kuurin jälkiä pellolle. Kuureilla tarkoitan 3-5 päivän jälkiputkea. Harmittaa, etten ole tarkkaan jälkiä ylös merkinnyt, mutta onneksi ollaan niin alkutaipaleella, että voidaan aloittaa jälkien laskeminen alusta. Määrällisesti on tehty tähän mennessä parisen kymmentä jälkeä, mikä on todella, todella vähän..! Saamaton minä. Hyihyihyi.

Tottelevaisuuden suhteen ollaan puuhattu pienesti jotain. Ja voin sanoa, että jopa edistytty! Olkkatottis kunniaan siis. Olen jokusen kerran ohjannut Raikun luoksetulossa eteen istumaan, kun ajattelin, etten jaksa lähteä naksuttelemaan asiaa koiralle. No, otin kuitenkin iltana eräänä buustauksen kokeilla eteenistumista naksusanaa hyödyntäen. Ja kappas. Raiku yksinkertaisena sieluna hoksasi, mitä siltä haluan ja lähdin liittämään käskyä toimintaan. Eilen käytiin tokottelemassa ja oho, sehän toimi! Tiiviyttä vaan pitää vielä hakea, vaikkei Raiku nytkään jää mitenkään erityisen kauas. Suoraan jostain syystä hakeutuu hyvin.

Seuraamisen suhteen taaplataan vajaan kymmenen askeleen tasolla. Mutta, edistystä on oikeasti havaittavissa! Raiku meinasi yhdessä välissä jätättää, kun meni epävarmaksi, mitä haluan, mutta nyt on sekin lukko auennut ja koira pysyttelee mukana. Aavistuksen irtoamista on havaittavissa, mutta koitan toistaiseksi omalla liikkeellä tätä paikata. Lisäksi Raiku hakeutuu liian eteen eli edistää herkästi. Perusasennossa meinaa jo edistää, joten olen koittanut painottaa palkkakättä todella taakse. Pitäisi ottaa taas videolle, jotta näkee, missä mennään. Vai mennäänkö missään.

Tokottelussa hahmotellaan liikkeestä seisomista. Viime treenissä kuljin koiran kanssa samansuuntaisesti ja stoppasin koiran kädellä pysähtymään. Aiemmin olen peruutellut. Seisominen paikallaan on vielä hieman hakusessa, saattaa liikuttaa tassua, kahta, mutta muutoin hoksaa hommaa varsin hyvin.

Paikallaoloakin tehtiin pitkästä aikaa ja siinä meinaa levottomuus iskeä. Lonkka-asentoon kupsahti viime treenissä, josta koiran oikaisin heti. Tehtiin ensimmäistä kertaa kaverikoiran kanssa. Paikallaolo ehdottomasti treeniohjelmistoon jatkossa!

Tein lisäksi illalla sisällä pienen tokotteluinnostuksen siivittämänä noutojuttuja naksusanan kanssa. Ollaan tehty aiemminkin viime viikkoina kerran pari settiä. Olen koittanut saada vahvistettua koiran pitämistä, koska on ollaan pitkään taaplattu samassa vaiheessa. Eli koira tarttuu ja päästää heti irti -> ei keksi pitää. Olen koittanut keskittyä kunnolla palkkaushetkeen ja näyttäisi siltä, että Raikun päässä liikkuu palikoita asian suhteen. Se nimittäin jopa veti kapulan korvikkeena ollutta kynää istuen edessäni. Ote on alkanut rauhoittumaan ja pidentymään. Suunta ehken siis oikea.

Ai niin! Otettiinhan me tokotreeneissä myös luoksepäästävyyttä. Appari lähestyy koiraa ja palkkaan kontaktista, jolloin appari peruuttaa askeleen pari. Toistettiin useita kertoja. Pari kertaa Raiku tiputti kontaktin apparin lähestyessä, mutta vain vilkaistakseen. Korjasi heti itse välittämättä juuri lähestyjästä. Koitetaan tätäkin treenata jatkossa.

Nijin kanssa humputeltiin vähän vasemmalla kädellä jotain pientä. Luoksetuloja useampi, pysäytykset hieman valui. Nippellä oli kivaa :) Ruutuun lähetyksiä jokunen merkiltä, ok. Jäävät tein kertaalleen, teki maahanmenon ensin istumisena. Metalli testimielessä ja Nip nosti sen heti, eikä edes ajatellut pyöritellä kapulaa maata pitkin! Oho. Kaukoja takapalkalla (apparilla pallo), ok vaihdot. Koira tosin ei tahtonut ymmärtää palkan tulosuuntaa ja tuntui joka kerta yhtä yllättyneeltä :DD Pahvi mikä pahvi.

Mikä tokotreeneistä uupui? No, suunnitelmat ;p Otettiin vähän ja kaikkea. Pitäisi malttaa tehdä pienemmissä osissa ja enemmän kisanomaisesti. Jospa tokoporukkaa saisi enemmänkin kasalle kesän mittaan. Tästähän voisi jopa innostua :) EVL-korkkaus Nippelle ja Raikulle ajatus uran avauksesta alokkaassa. Kuulostaa suunnitelmalta!

Ai niin! Käytiinhän me Nijin kanssa pitkästä aikaa aksatreeneissä maanantaina. Ja Nijihän osaa! Ohjaajaa muistutettiin taas liikkumaan ja luottamaan, että koira tulee perässä tietyissä tilanteissa. Lisäksi tuli taas kontaktipohdintaa, kun nyt jätin kontakteille namin. Tämän ohjaajan (eri kuin normisti) mielestä siinä on kuitenkin riskinsä, mitä tapahtuu, kun nami ei ole paikalla jne. Ehkä kesällä intoudun naksuttelemaan kontakteja itsenäisiksi. Periaatteessa haluaisin, että koira kiirehtii alasmenolle ja odottaa luvan jatkaa matkaa. Pääsääntöisesti Niji on toiminut näin, mutta välillä possuilee, eikä malta odottaa. Huoh. Agilitystakin saa vaikeaa, jos haluaa ;p Erityiskehuja saatiin Nijin hyvästä pujottelutyylistä. Vaikea keppikulma löytyi yllättävän hyvin (avokulma). Olen erityisen ylpeä itsestäni, koska minä osasin soveltaa niistoa radalle ihan ite ;D Nyt merkintä johonkin ja äkkiä! Enkä tunkenut valssia joka väliin. Agilitykisoihin Nis olisi valmis, mutta menee sekin loppuvuodelle. Toisaalta, päästään sitten tykittämään läpi talven.

Tällaista tällä erää. Enempiä en jaksa näpytellä, vaikka nyt vasta vauhtiin pääsin. Jaaritellaan vaan samoja asioita kirjoituksesta toiseen ;p Yritän kehittää treenimotivaation taas huippuunsa, josko saataisiin todistusaineistoa treeneistä. Ehkäpä sitä voisi harkita aktivoitumista ihan tosissaan.

Kategoria: Kuulumisia Heta