“Someone told me the world is round, but I’m checking it out for myself. “

Jospa välillä ihan arkikuulumisia kehiin tylsien treenipostausten lomaan :) Täytyy sanoa, että olen yllättynyt innostuksen säilymiseen treenimerkintöjen ja treenaamisen suhteen. Meillä on oikeasti ollut hauskoja treenituokioita Raikun kanssa ja jonkinlaista ideaa hömppäilyissäkin. Enää en takerru epäonnistuneisiin juttuihin ja masennu niistä, vaan otan ne haasteina. Kun asiat ajattelee näin, kääntää ongelmat positiivisiksi asioiksi ja treenaaminen maistuu taas. Liittyy tähän paljon muitakin päätöksiä oman elämän suhteen ja kun itsellä on kevyempi taakka kannettavana, sujuu arki huomattavasti letkeämmin. Vielä on toki paljon juttuja, jotka pitäisi saada ratkottua lyhyessä ajassa eräänlaisten eräpäivien vuoksi, mutta koitan pitää ne kuitenkin asioina, joita en stressaa turhaan. Kaikki tällä hetkellä roikkuvat jutut ovat kiinni ulkopuolisista osapuolista, joten ei auta kuin odotella. Epätoivoa luo tulevaisuudensuunnitelmien suhteen esimerkiksi se, että 34 muuta ovat keksineet saman idean kuin minä. Pitää toivoa, että pääsen alkukarsintoja pidemmälle, sillä en osaa “näyttää hyvälle” paperilla ;P Varasuunnitelmia on tosin vireillä, joten ei jää elämä yhden oppisopimuspaikan varaan ;) Vaikka toivon kovasti, että tämä tärppäisi. Ei auta kun luottaa tilanteet isompiin käsiin, kyllä se siitä!

Muita hehkeitä tulevia muutoksia on, että lauman nelipyöräinen tulee vaihtumaan lähitulevaisuudessa! Tilalle on tulossa enemmän koira-auto, joten toivonmukaan saan kummallekin neidille toimivat häkkiviritelmät takaloossiin. Kedon kukkanen ei tuleva autokaan ole, mutta toivottavasti hieman mukavampi ajokokemus kuitenkin. Lähetän orastavan ongelmatapauksen eteenpäin oletettavasti loppuelämän kotiin sisäelintenluovuttajaksi ;)

Ja se tämän postauksen tärkein juttu. Raiku on ollut pian tasan vuoden lauman osana! :) Vuosi sitten viikon varoitusajalla tein päätöksen pennun tulosta ja niin Laalaa haettiin naapurimaasta synttärieni kynnyksellä. Ja Raiku on kyllä ollut heti alusta saakka helppo ujuttaa lauman jatkoksi, eikä sen kotiutumisessa ollut mitään ongelmaa.

Raiku on alusta asti kulkenut Nijin matkassa ihan kaikkialla. Kerrostalolähiöstä ei aivan ideaalioloista maalaismaisemiin tupsahtanut Laa oli kuin kotonaan ensimmäisestä illasta lähtien, vaikka toki kaikkea uutta ja ihmeellistäkin on matkalla vastaan tullut.

Kakarakoira Raiku on alusta saakka ollut ja sitä se on edelleen :) Aikuistumisen merkkejä ei pahemmin ole ollut ilmassa ja Raiku tuntuu tyytyneen sille tarkoitettuun Hovinarrin osaan varsin loistavasti. Niji kun ei paljoa anna tilaa pomppia nenille. Toki lapset aina kasvaa jollain tapaa ja jotain omilla jaloilla seisomiseen viittaavia juttuja on Raikun käytökseen tupsahtanut. Uskalletaan sanoa lenkkikavereille vastaan, eikä ihan anneta pompottaa joka tilanteessa. Edelleen Raiku on kuitenkin sama vanha Laa, joka haluaa olla mielinkielin kaikille uusille tuttavuuksille.

 

Raiku on hirmuisen ohjaajapehmeä ja siten helppo eteenpäinvietävä. Tosin nyt näkyy lenkkeillessä pientä “en kuuleelallallaallaaa” -pelleilyä eli jotain kokeilumieltä on pienen koiran aivoituksissa. Draamakuningattaren elkein huomautuksiin vastataan kuin kuolema olisi tulossa, mutta samantein saatetaan jatkaa ihan samaa asiaa, mistä huomautettiin tai vähintäänkin jatketaan muuta tohottamista häntä pystyssä reippaana kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Ulkomuodollisesti Laa muistuttaa nykyään hieman enemmän malinuaata kuin lotkoa, mutta on siinä silti hyvin paljon lotkomaisia piirteitä :D Sämpyläjalka se on edelleen <3

 

Raikun kanssa lajit ovat lukkiutuneet erikoisjäljen ja tokon ympärille, mutta myös aksa olisi tarkoitus ujuttaa lajivalikoimaan, isommin mikäli koira on luustollisesti ok. Ja katsotaan riittääkö lahjoja pariin muuhun kokeillaan-lajiin tulevaisuudessa :) Vuorokausista vaan loppuu tunnit, viikoista päivät ja kuukausista viikot, joten katsotaan, mitkä lajit muotoutuu oikeasti ykkösiksi. Onneksi talvi estää jäljen treenaamisen, joten voidaan silloin keskittyä muihin juttuihin isommin :) Jos ehditään, kisataan tämän vuoden puolella virallisissa tokokisoissa, kunhan hommat on kaikkien palasten osalta läjässä.

Otsikko kääntyy kutakuinkin näin: “Minä pidän Raikusta” :) Nyt enemmän Raikun kanssa puuhattuani Nijin ollessa poissa kuvioista hetkellisesti alan oikeasti pitämään tuosta koirasta ihan kympillä. Raiku on huomattavasti myöhäiskypsempi kuin Niji ja siten tuo omia haasteitaan kakaramaisuudesta johtuen. Huomaan myös, että olen vasta nyt oppinut käsittelemään Raikua sen luonteen mukaisesti. Paljon on opittavaa Raikun kanssa puuhastelusta, mutta onneksi kehityssuunta on varsin hyvä, enkä missään kohtaa koe epäonnistuneeni tuon kanssa. Huomaa kyllä, että aiemmat koirat tuovat paljon kokemusta ja ymmärrystä, mutta kyllä sitä aina on opittavaa, kun hyppysissä on uusi koira. Uusi koira, uudet kujeet, vai miten se menee. Odotan jo hieman malttamattomana koiralle ikää lisää ja toivon kovasti, että päästään kisailemaan pian :)

Kuuntelin pitkästä aikaa Spirit - Villi ja vapaa -leffan soundtrackeja youtubesta ja jotenkin tämä kolahti Raikun kanssa puuhailujen suhteen. Sanoitus jotenkin osuu ja uppoaa monelta kantilta <3

Niji jäi tosiaan kasvattajalle pentujen kera ja me muutettiin pentulaatikon juurelta takaisin kämpille. Pennut muuttivat olkkariin saunatuvan puolelta, joten meitä ei tarvita yövahteina. Käydään kuitenkin päivittäin moikkaamassa kakaralaumaa, joka kasvaa hurjaa vauhtia! Leikkiminen alkaa luonnistua ja elämässä on muutakin kuin syöminen ja nukkuminen :) Innolla pennejen kasvua odotellen <3

Kategoria: Kuulumisia Heta