Täällä taas! :)

Parin kuukauden taukoilu bloggailusta suoritettu ja koitan taas jollain tasolla aktivoitua, vaikka melko laiskaa on puuhastelu koirien kanssa ollutkin arkisia juttuja lukuunottamatta. Tauon aikana ei siis mitään erityistä ole tapahtunut. Nijin pennut ovat olleet jo hyvän aikaa maailmalla kokeilemassa omia siipiään ja kuulumisten perusteella kaikilla tuntuu menevän oikeinkin hyvin uusissa kodeissa :) Hauskaa seurata, millaisia riiviöistä lopulta kasvaa. Kivaa on myös päästä seuraamaan lähialueella asuvien kakaroiden puuhailuja. Alku vaikuttaa lupaavalta ja pennut ovat olleet tilatunlaisia. Aika näyttää, mitä näistä kasvaa :)

Kuva (c) Sanna Hasu

Niji on palautunut pennuista muutoin todella hyvin, mutta jonkinlaiseen jökkiin koira itsensä on saanut, joten hierojalla on ravattu viikon välein kolmesti. Jumit tuntuvat olevan todella syvällä, joten tarvitaan “järeämpiä aseita” niiden avaamiseksi. Osteopaatin ja fyssarin väliltä valitessa.

Raikueläin on kerännyt massaa ja yrittää kovasti teineillä. Jonkin verran keskustellaan aiheesta pysytäänkö lenkillä näköpiirissä vai ei, mutta onneksi vielä tähän mennessä Laa on varsin vastaanottavainen ja uskoo varsin vähästä (tai ainakin asia menee kaaliin hieman pidemmäksi aikaa kuin esim. Nijillä, joka tuppaa unohtamaan asiat nanosekunnissa). Juoksuhuuruja on selvästi ilmassa molemmilla tytöillä, sillä nokka ja jalat vie enemmän kuin “järki” (Noh, Raikulla näin, Nijillä on aina selkeä missio mielessä riistaa jäljestellessä).

Arkijutuissa ollaan Laan kanssa paneuduttu asioiden kohtaamiseen lenkillä. Edelleenkään se ei pöhki remmin päässä, mutta yksin irti kummallisuuksiin törmätessä (kuten pölykapseli puuta vasten..) reaktio on sakemannihaukku ja suoraan luo -tyyppinen ratkaisu (lue= iholle). Koska Raikusta on koko ajan näkynyt terävyys ja sitä kautta epävarmuus (koska terävyyttä/puolustushalua ei näkyisi ilman epävarmuutta), olen pyrkinyt olemaan sen kanssa alusta saakka tiukan ohjaava sosiaalisissa tilanteissa. Raikun aikuistumisprosessi sisältää myös selkeästi varmempaa asennetta reaktioissa, eikä se tunnu ottavan asioista juurikaan itseensä, kuten jokunen kuukausi sitten (esimerkkinä toisen nartun antama tukkapöllyytys, jonka jälkeen Laa jatkoi juttujaan häntä tanassa aiemman “aapuuvaa” -reaktion sijaan). Laa on myös kehittämässä merkkailun jaloa taitoa yhdistettynä rouheeseen ruopimiseen. Onneksi edelleen Raikun sisällä asuu se iloinen Laa-eläin, joka pääosin tutkii maailmaa mutkattoman iloisesti :)

Harrastusrintamalla ei tosiaan ole mitään suurempia tapahtunut. Olen pyöritellyt treenikuvioita mielessä taas aktiivisemmin ja jotain on tehtykin asioiden edistämiseksi, mutta se täysillä tekeminen uupuu vielä. Motivaation puuttuminen johtuu koiriin liittymättömistä asioista, mutta koska hiljalleen alkaa taas hommat järjestyä, jaksaa keskittyä koirajuttuihinkin ihan eritavalla :) Sain mm. töitä vuoden vaihteeseen saakka, jatko selviää joulunalusviikolla. Pidetään peukut pystyssä asian tiimoilta! :)

Jos työkuviot jatkuu, etsin välittömästi uuden asunnon ja toivon mukaan pystyisin aloittamaan harrastusrintamalla koirien kanssa kursseilun. Nijille tokoa ja Raikulle joko tokoa taikka agilitya. Aksailtiin piiiitkästä aikaa viikko sitten ja hitsi kun tuo kulkee kovaa :D Nijin kanssa treeneissä keskitytään fiiliksen rakentamiseen samalla kasaten liikkeitä kokoon. Loppujen lopuksi liikkeellisesti ei paljoa ole tekemättä, mutta kuten minulle muistutettiin, onhan siinä paljon muutakin, kuten palkattomuus, mielentilojen hallinta jne. Nijin kanssa keskitytään kuitenkin etusijalla kropan kuosiin saamiseen :)

Joulun ja uudenvuoden uhkaavasti lähestyessä pitäisi laittaa taas jotain tavoitetta kasaan, mutten ole jaksanut ottaa aiheesta stressiä. Katsotaan, miten treenit etenee, ja miten etenkin ohjaaja kehittyy :) Toki suuntaviivoja on olemassa ja suunnitelmia pistetty pystyyn, mutta toistaiseksi kaikki kerää vielä motivaation roihahtamista.

Kategoria: Kuulumisia Heta