Niji kävi viime sunnuntaina katselemassa luonnetestin ihmeellistä maailmaa seuraavanlaisin pojoin:

Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +1, pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +2, tasapainoinen
Temperamentti +1, erittäin vilkas
Kovuus +3, kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Pisteitä siis +206, laukausvarma

Nijiä ei juurikaan hetkauttanut mikään testin aikana. Tuomarisetä ja -täti olivat kivoja, kepillä oli kiva leikkiä ja vähän muka olla koviskin ja urrata. Kelkkaan Niji reakoi pienillä väistöliikkeillä, mutta pyrkiytyi koko ajan lähemmäs sitä ja lopulta kapusi kelkan päälle ja tunki kuonon huppuun nuuskien nuken naamataulua. Yllättäen tuosta eläimestä ei löydy puolustushalua ja hyökkäys otettiin lähinnä leikkinä, jossa päätavoite oli päästä tuomaritädin syliin. Haalarin noustessa Niji oli välittömästi menossa katsomaan haalaria ja tynnyrin kolinaan Niji ei juuri päänkääntöä enempää reakoinut. Tynnyrin ja haalarin Niji tutki reippaasti (yritti lisäksi kiivetä rampille, josta tynnyri laskettiin ja haalarin olisi ottanut mukaan..). Ylipäätään palautumisessa tilanteiden jälkeen ei ollut ongelmaa, eikä mitään jääty muistelemaan enää sen jälkeen, kun asiat olivat tapahtuneet. Pimeässä huoneessa Niji etsi reippaasti tsekkaillen uteliaana kaikki ihmiset (tuomarit siis) ja kolahduksien aiheuttajat. Huone taisi olla vähintäänkin kiva, kun neiti tuli huoneesta kovin itseriittoisena. Nenänkäyttöhommissa Niji on todellakin elementissään ja sen huomasi huoneessa. Hyökkäys seinään ei saanut aikaiseksi kyllä minkäänlaista aggressiivisuuteen viittaavaa reaktiota. Niji ei juuri riehuvasta tuomarista välittänyt ja tarjoutui rapsuteltavaksi ja kapusi tuomarin syliin, kun hyökkäys lakkasi. Laukauksille Niji oli täysin kuuro.

Hieman omaan korvaan särähtää erittäin vilkas (+1) ja tasapainoinen (+2) arvosanat, koska niissä on pieni ristiriita. Minun näkemyksen mukaan hyvähermoinen koira ei voi olla erittäin vilkas samaan aikaan, mutta tämä on varmasti tulkinta kysymys, enkä toki tuomari ole ;P Testin tulos vilkkauden osalta on ihan oikeutettu, sillä Niji oli varsinainen virtapiiri ja huomasi asioita normaalia itseään enemmän. Oma arvio vilkkaudesta on +3 vilkas arjen perusteella. Osana varmasti itse tilanne sekä helteiden ja työkiireiden vuoksi vähälle jäänyt liikuttaminen / aktivointi testiä edeltävänä viikkona. Pidän kuitenkin tärkeimpänä sitä, että tilanteet unohdetaan ja kaikkialla säilytetään toimintakyky, eikä painetta kerätä harteille. Yllätyin Nijin kohdalla tuosta, kuinka hyvin painetta kestetään, vaikka sitä tulee joka tilanteessa (tai yritetään luoda) lisää.

Testin jälkeiset päivät ovat olleet aivan normaaleja. Mitään mörköjä ei ole näkynyt ja Niji tuntuu saaneen annoksen rohkeutta lisää. Lenkillä se mm. on keksinyt vetää normaalia enemmän ja tutkii uusia juttuja innokkaana. Lisäksi minun antamia käskyjä ei noteerata niin hyvin kuin normaalisti (viivettä ja välillä ei edes “kuulla”). Ihmisiä kohtaan _hieman_ sikaillaan (en tykkää sitten yhtään!)…

Kunhan saan taas buustauksen, niin pitäisi syksyä kohden alkaa aktivoitumaan jälkijuttujen sekä tokottelujen merkeissä. Ennen mahdollisia pentuja olisi tarkoitus yrittää JK2:nen, mikäli juoksut ei pahasti kuviota sotke (niitä odotellessa..) ja hioa voittajaluokka kisakuntoon talveksi ja ehkä kavuta EVL:ään kisaamaan saakka. Terveyden osalta silmät pitäisi peilailla vielä kertaalleen, joten siinäkin on oma jännityksensä ;)

Jälkikisoista kotiutui eilen varsin pottuuntunut ohjaaja kera mallikkaan koiransa. Jep. Minä ryssin Nijin valtavan hyvin alkaneen jäljen toteamalla, että ei, tämä suora ei vaan voi olla näin pitkä :P Tässä jotain koottua:

Janalla lähtee hyvin eteenpäin, mutta nappaa väärän jäljen, josta käsketään palaamaan takaisin janalle. Jatketaan janalla ja Niji nappaa oikean jäljen ja lähtee määrätietoisesti etenemään oikealle. Ensimmäinen keppi tuli vastaan melkein heti, seuraavaksi kulma vasempaan ja kolmas keppi. Siinäpä sitä sitten. Pitkällä, tuskaisella suoralla edettiin kohtuu jouhevasti. Niji tikittää mennä nenä maassa täysin jäljen päällä, tarkistaa kerran vasemmalle kohdatessa pienen puskan, mutta jatkaa määrätietoisesti edelleen suoraan. Kuljettiin maantien laitaa ja tultiin risteyksen kohdalle, joka vei siis koirakerhon majalle. Minä onnellisena ajattelin, että ollaan kuljettu aivan liian pitkä matka, joten eihän tämä jälki voi mitenkään enää olla oikea (minä ja matkojen arviointi..). Siinäpä sitten. Fiksu ohjaaja ottaa koiran pois jäljellä ja lähtee seikkailemaan metsään, koska varmasti jäljellä oli kulma siinä kohtaa, missä koira tarkisti PÄÄLLÄ suuntaa. Voi emämunaus! Ja juuri kun olen hokenut sitä, että koiraan tulisi luottaa. No, eihän me mitään jälkeä enää löydetty, vaikka Niji yritti kovasti etsiä ja tsekkailla, mutta mikään jälki ei sille tuntunut kelpaavan. Siispä marssittiin ulos metsästä kahden kepin kera.

Esineruutupaikalla kysyn sitten, miten meidän jälki oikein kulki. Ennen vastausta suunnattiin kuitenkin ruutuun, missä koira ei sitten alkuunkaan työskennellyt, vaan juoksenteli vain. Nappaili tallaajien jälkiä, ei esineitä. Selkeästi jälkihomma jäänyt päälle + pientä painetta jäljeltä lähti mukaan (en mistään kohtaa ollut jäljellä turhautunut koiraan, vaan etsitytin koiralla vapaana jälkiä ja tästä Niji ilmeisesti paineistui, koska sitä oikeaa ei tuntunut koiran mielestä löytyvän). Tästä puhdas nolla. Sitten näin sen: Meidän jäljen kaavion. Siinä vaiheessa sieppasi. Ei todellakaan koira, vaan ihan oma typeryyteni. Kolmas keppi olisi ollut aivan nenän alla, mutta koska ohjaaja tiesi mielestään asiat paremmin, ei koira päässyt jatkamaan hommiaan loppuun. Voiko oikeasti kukaan olla näin törppö..? Kaiken lisäksi kun koira selkeästi oli jäljellä.. Näin jälkikäteen olen itseäni ruoskinut hyvinkin paljon asian tiimoilta. Positiivista on kuitenkin se, että jana pelitti kivasti, koira työskenteli varmasti ja ilmaisi kepit varmasti. Ekan kulman suoritti aivan päältä. Lisäksi janan takana olleet tuoreet karhunläjät ja karhun hajottama muurahaiskeko eivät Nijiä häirinneet millään tapaa. Mutta. Vaikka kuinka ajattelen kaikkea positiivista, hakkaan päätäni seinään. Jäljeltä siis 75 pojoa. Vitonen lähti janalta. Ja kyllä. Jatkossa annan koiran jäljestää vaikka sitten maailman tappiin saakka.

Tottikset tehtiin kuitenkin vielä.
Seuraaminen erinomainen. Nättiä. Niji oli alussa kamalan löysä (ei haahuillut, mutta kyyläili p-olossa ollutta valkkaria), mutta petrasi täykkäriin. Hitaassa kontakti rakoili ja hölöryhmässä yhdessä kaarroksessa irtaantui hieman.
Liikkeestä istuminen puutteellinen. Seisoi. Yllätys. Oli epävarma, kun palasin.
Liikkkeestä maahan + luoksari hyvä/erittäin hyvä? Ei voi muistaa kaikkea.. Maahanmeno taas hieman hidas, mutta muuten ihan ok. Vilkuili tullessaan valkkaria (taas), mutta tuli kuitenkin kohtuu vauhdikkaasti.
Liikkeestä seisominen hyvä / erittäin hyvä? Nuuskutteli taas, kun käännyin -> epävarma.
Tasamaanouto (arvosanaa en muista). Lähti vauhdikkaasti, mutta paluu löysä + pudotti kapulan jalkoihin.
Hyppynouto hyvä. Niji hyppäsi hyvin, otti kapulan hyvin, mutta paluussa tulee liian hitaasti ja on kiertämässä kapulaa, kunnes muistaa, että pitää hypätä paluuhyppykin ja kiertää esten laidalle, ponnaa yli ja tuo esineen. Että sellainen neronleimaus :D Tosin teki tämän kerran treeneissäkin..
Estehyppy erittäin hyvä. Palautuksessa taas vilkaisi valkkaria ja luovutuksessa istui hitaasti. Muuten ok. Kaipaa voimaa.
Eteenmeno erinomainen. Nappiinhan se meni lievää kaarrosta oikeaan lukuunottamatta :)
Paikallaolo puutteellinen (muistaakseni). Niji nousi. Historiassaan ensimmäisen kerran kokeessa. Oli ollut levoton heti alkuunsa, yrittänyt saada hajuja parista ja lopulta päätti nuuskutella nurmikkoa ja nousi sitten nuuskuttelemaan lähinurmea. Että sellaista. Kerta se on ensimmäinenkin. Sinne meni “pomminvarma” paikallaoleminen..
Pisteitä 78.
Niji työskenteli laiskasti etenkin seuraamisessa sekä jäävissä. Noudoissa vasta alkoi näkyä sitä virettä, mitä haluan tuohon. Huomasin, että on tehty aivan liikaa kokeenomaista treeniä ja koira on oppinut esim. jäävien matkoihin ja seuraamisen täyskäännöksen paikkaan. Eli tarvitaan killeritreenejä sekä vahvistusta (jäävät lähinnä). Loppua kohden kuitenkin näkyy se vireennosto, mitä toivon. Sentäs jotain! :) En osannut oikein mitenkään henkisesti valmistautua tottikseen, kun ei ollut minkäänlaisia paineita. Ehkä se minun rentous näkyi osittain koiran turhan rennossa työskentelyssä (esim. seuruu). Tiedä häntä.

Sellaisen huomion tein, että tämän kokeen tottis oli nurmella, eikä meille ole aiemmin sattunut nurmikenttiä, eikä juuri olla nurmikentillä tottista tehty. Paitsi nyt Kuhmossa, kun ns. “tottiskenttä” on käytössä. Huomasin siellä, että Niji nuuskuttelee todella herkästi maassa ollessaan ja muutenkin, kun jää yksinään hengailemaan. Tällaiset seikat tosiaan on mukava huomata “liian myöhään” + siten, että on onnistunut varmasti vahvistelemaan sitä. Ei sillä. Nyt lähtee paikallaolo treenin alle ja nimen omaan nurmella / muilla vastaavilla alustoilla. Olen ollut aivan liian laiska treenaamaan koko liikettä, koska “kyllä se sen osaa”.

Näillä tunnelmilla jatketaan. Olkoon tämä episodi opetuksena kaikille muille ;P

Minä olen kyllä varsin hyvä näiden otsikoiden keksimisessä :D Aika usein taitaa otsikot olla “sitä ja tätä” -tyyliin. Eikä mahda sisällöllisestikään kovin lahjakkaasti mennä. Huomaan, että koulusta päästyäni kirjoitustaito on kadonnut sen siliän tien, vaikka paria pistettä vaille L:llä äikästä tulikin ;P Taisi olla melkoista tuuripeliä sekin :D

Ajattelin lätistä jotain kuulumisen poikasta ja kirjoittaa pienesti kokeen jälkeisistä treeneistä sekä tulevasta ohjelmasta :)

Tosiaan, en muuten saanut pääsykoekutsua Oulun AMK:hon (huh, mikä helpotus! Sairaanhoitaja ei ole minun juttuni. Ehkä se pitäisi vihdoin vain uskoa..!), joten syksy on tällä hetkellä hieman avoinna. Ouluun, juu, mutta mitä siellä teen?! Tokihan koiran kanssa treenausta, mutta lähinnä tuo finanssipuolen hoitaminen huolestuttaa.. Töitä minulla olisi täällä Kuhmossa lokakuun alkuun saakka. Sen jälkeen elämä onkin sitten varsin kysymysmerkkiä - vaihteeksi.

Majailen vielä toistaiseksi viikot siskoni rasitteena, joten eletään Nippen kanssa citykoirakon elämää. Nepo nauttii elostaan maalla ja on ilokseni vetristynyt jumeistaan! :) Toki vielä on selkä melkoisen kankea, muttei läheskään niin paha kuin jokin aika sitten. Takajaloissa kummittelee pari jumipaikkaa, joita olen koittanut saada vetreytymään hieromalla koiraa iltapuuhiksi. Nepo olisi hierottavana vaikka kuinka kauan! Se nauttii toimenpiteestä sielunsa kyllyydestä silmät kiinni maiskotellen. Niji on hierottavana taas sellainen elohiiri. Kipukynnys on hieman matalampi kuin isoveikalla, ja päätä nostellaan silloin, kun neitikoiran hipiä ei hommaa kestä. Nepo taas (masokistina?) oikein painautuu hierovaa kättä vasten, jos vain mahdollista :D Hölmö eläin. Mamman rakas torvelo :3

Neposta on löytynyt paljon uusia piirteitä iän karttuessa. En voi olla “kauhistelematta” Nepon ikää - sehän on JO 6,5-vuotias 8O Aika rientää välillä vähän turhankin joutuisasti. Nemppasen kanssa on kohdattu monenlaisia myrskyjä ja tuiverruksia, mutta hengissä on selvitty, vaikkei aina elo olekaan ollut nousujohteista :) Niin, niistä uusista piirteistä: Nepo viihtyy lasten parissa! :D Sehän tosiaan oli ollut jokunen viikko sitten veljentyttöjen paijattavana ja viime viikonloppuna siskonpojat ja ukki olivat ottaneet Neposen mukaan lenkille, kun olivat metsäkonetta käyneet katsomassa. Ihan hupsua ajatella, että Nemppa on pehmennyt :) Ei tulisi pieneen mieleeni edes yrittää Neposta kaupunkilaiskoiraa tulevaisuudessa. Sen verran hienosti Nepo tuolla maalla käyttäytyy ja selkeästi nauttii olostaan pihavahtina sekä arjen pikkupuuhastelijana :)

Nepon kanssa ollaan touhuiltu pientä tottistelua ja esineruutua, jonka idea on selkeästi hukkaantunut Herrakoiran rusinan sopukoihin :D Esineruutuhan on toki yhtäkuin keppiruutu! Hakkuuaukiolle tekemäni ruutu sai aivan uudenlaisen perspektiivin, kun Nepo rouheana oli hakemassa jokaista isoa ja vielä vähän isompaa keppiä ruudusta, mikäli se edes ymmärsi olevansa minkäänlaisessa ruudussa ylipäätään. Lopulta Nepo repi (kirjaimellisesti) maasta leveän puun palan ja kanniskeli sitä itseensä tyytyväisenä. Olisi ollut melkoinen savotta tuoda ne kaikki kepit sieltä ruudusta, joten Nemppa sai pitää kalikkansa ja tyydyttiin siihen saaliiseen :))

Nijin kanssa ollaan pitkin edellisiä viikkoja harrastettu jälkijuttuja ja tahkottu pienimuotoisesti tottiskuvioita. Nyt kun tavoite JK1 on saavutettu, on katse kohti tulevaa ja ylempiä luokkia :) Samankaltaisella treenisyklillä on tarkoitus jatkaa. Eli ei mitään pilkunviilausta, vaan suunnitelmallista etenemistä. Jälkikoetta olen katsellut reippaan viikon päähän. Minnaa lainatakseni sama takoa nyt, kun rauta on kuuma :) Yritän saada itselleni saman moodin aikaiseksi kuin aiempaankin koitokseen: Luota koiraan, eikä se ole mualiman loppu, jos ei JK2 napsahda ekalla yrittämällä. Turhat paineet siis minimiin.

Esineruututreenejä olen saanut peräti kolmet tehtyä nyt kokeen jälkeen. Nijillä ei sitten ole harmainta haisua, mitä siellä ruudussa tehtiinkään.. Tehtiin ruutuja viimeksi Jauhovaaran leirillä ja silloin homma pelitti moitteettomasti. Nyt sitten Niji on keksinyt, ilmeisesti keppikuurin sivuvaikutuksena, että ruudussa jäljestetään :P Tästä siis luultavasti johtui myös kisoissa tapahtunut kummallinen säätäminen, vaikka toki sääolosuhteetkin olivat haastavat. Parin esineruutuyritelmän jälkeen (koira siis jäljesti ruudussa, sattumalta löysi yhden esineen ja sen jälkeen oli varma, ettei enempää edes ole, mutta jäljesti kuitenkin ruudussa vähän lisää), mietin, että joko lähden tekemään homman nälkäpakon kautta tai sitten “helpotan” hommaa ja koitan saada paljon onnistumisia alle sekä minimoida koiran mahdollisuuden jäljestää (paljon esineitä + hyvin tallattu ruutu). Koska mahdolliseen kokeeseen ei ole paljoa aikaa, suljin heti kättelyssä pois iltaruoka ruudusta -systeemin. Tiedän, että Niji menee ruuasta turhan vakavalle moodille, joten se taas ei olisi järkevä juttu kisojen alla. Katsellaan hommaa sitten seuraavien kisojen jälkeen uusiksi. Omille ajatuksille vahvistusta saaneenaa (kiitos taas Minnan ;P ) tehtiin tänään sitten sienestystyylillä esineruutu ja johan niitä alkoi nousemaan sieltä!! :) Kolmella ekalla lähetyksellä toi hienosti esineet, sitten tapahtui jotain (uskon puute?) ja jäljesteli, mutta törmäsi esineeseen ja sen tuotuaan haki vielä yhden esineen ilman suurempia jäljestelyjä. Jospa homma tällä lähtisi rullaamaan sen verran, että saataisiin edes jotain pisteitä esineiltäkin :)

Jäljen suhteen on tarkoitus painottaa keppeihin ja ottaa muutama janatreeni ihan vaan vahvistukseksi. Viikonloppuna, kun minulla on paremmin aikaa, on tarkoitus tehdä pidempi jälki ihan kartan kanssa, jotta jälki on varmasti sitten kans pitkä ;P Oman arviointikykyni tuntien luotan mielelläni pituuden mittaamisen kartan hoiviin. Onneksi kotona on tarpeeksi metsää tämän toteuttamiseen :) Lisäksi maasto vaihtelee pusikkoisesta metsästä hakkuuaukkoihin sekä suohon, joten saa erilaisia alustojakin testattua. Kuivaa kangasta löytyy sitten viimeistään muutaman kilometrin päästä.

Pääasiallisesti treenit siis mahdollisimman motivoivina maastojen suhteen. Tottiksista en ole sitten tippaakaan huolissani. Nijin perjantainen esitys oli tosi kiva muutamaa virhettä lukuunottamatta. Jäävät on perusongelma, johon on tarkoitus pureutua myöhemmin. Tässä vaiheessa mennään näillä ja vahvistellaan mahdollisimman paljon liikkeitä ja rutiineja (liikejärjestys). Tänään testailin myös kilosen noutamisen ja hyvinhän se nousee omien epäilysten vastaisesti! :) Kokeesta sen verran pakko mainita vielä tottiksista, että Niji keräsi hienosti virettä loppua kohden. Nijin seuraaminen nimittäin tiivistyi ja tiivistyi, mitä pidemmälle koe eteni! :) Koira oli selkeästi varma itsestään ja tekemisestään, samoin kuin minä.

Pentukuumeilusta sen verran, että vaihteen vuoksi kuumeilen sellaisesta ihanasta mustasta belgipojasta! Eikä asiaa toki auta yhtään se, että netissä törmää jatkuvasti pennekoiriin ja niiden kuulumisiin. Lisäksi näin valloittavan belgityttösen reipas viikko takaperin. Vuosi pitäisi vielä kuumeilla ja sitten olisi mahdollisesti luvassa lääkettä tähän krooniseen vaivaan ;)

Nippe teki sen! Eilen Kajaanin jälkikisoista JK1 pistein 288. Jälki 170 ja esineruutu 27 sekä tottis 91.

Koitan pikaisesti referoida eilistä kisasuoritusta. Olosuhteet olivat varsin mielenkiintoiset, sillä tuuli puuskittain ja satoi jäätävää tihkua. Arpaonni oli vaihteeksi suosiollinen ja napattiin sitten numero ykkönen.. Tosin jäljen tallauksessa oli sattunut kämmi, joten saatiin 4. jälki ja lähdettiin jäljelle viimeisinä. Jäljelle mentäessä Niji oli todella tietoinen siitä, mitä ollaan menossa tekemään. Etsi jälkiä paalulle mentäessä ja lähti määrätietoisesti etenemään janalla käskyn saatuaan. Jälki oli lähes kolmessakympissä ja Niji nappasi sen määrätietoisesti ja lähti hienolla “otteella” jälkeä ajamaan. Janoista sen verran, että pisin jana, jonka olen tehnyt on ollut 15 metrissä, eikä janoja olla juuri treenailtu. Ihan turhaan siis tätäkin stressasin.

Keppikuureilun aikana ollut varovainen jäljestys oli tiessään ja Niji eteni määrätietoisesti jäljellä. Keppejä alkoi yhtäkkiä vain nousta ja nousta ja nousta. Siinä vaiheessa oli hymy herkässä :)) Ilmaisuissa tosin tuli ekaa kertaa ongelmia, sillä Nippe ilmaisi kepin nro 3 ottamalla kepin suuhun (!?), josta käskytin sen maahan ja keppi nro 4:n kohdalla tökki sitä ja jatkoi matkaa. Muutoin ilmaisi kaikki kepit mallikkaasti ilman ongelmaa, eikä niitä keppejä tarvinnut etsiä koiran alta, vaan Niji piti huolen siitä, että kepit olivat jalkojen välissä näkösällä.

Olen aika varma siitä, ettei jälkeä ohitettu kulmissa kertaakaan. Niji kulki kutakuinkin jäljen päällä, sillä kepit löytyi aina suoraan nokan edestä. Voin sanoa, että tämä jälki on ollut kyllä ehdottomasti vaikein Nijin ajamista, koska maasto oli pusikkoista ja jälki melkoisen mutkaista maaston vuoksi. Jäljellä oli kolme ison ojan ylitystä ja kolme kulmaa. Alusta oli kosteaa ja soista.

Esineruudussa meni Nijiksi todella kauan. Yksinkertaisesti ei olla treenattu esineitä tarpeeksi, eikä tuollaisissa ääriolosuhteissa. Kolme pistettä lähti, koska Niji teki tarpeet ruutuun..

Tottikset meni kohtuu kivasti, vaikka toki se voimakkuus edelleen loistaa poissaolollaan. Mutta, olen siitä huolimatta todella tyytyväinen suoritukseen, sillä koira teki kuitenkin tottikset läpi hyvässä vireessä.

Seuraaminen oli erinomaista, liikkeestä istuminen ja maahanmeno + luoksetulo erittäin hyvät (hitaat), tasamaanouto erinomainen, hyppynouto puutteellinen (jätti hyppäämättä paluun. Yritti kyllä, mutta vauhtia ei ollut tarpeeksi.), estenouto erinomainen, eteenmenon arvosanaa en muista (teki aivan törkeän hienon, mutta vaati toisen käskyn maahanmenoon. Niji kyyläsi lentoon lähtenyttä tirppaa edessä olevassa pusikossa, joka vei ilmeisesti huomiota käskystä. Eikä me kyllä olla oikeasti paljoa tätä treenattu, joten menee kyllä senkin piikkiin.) ja paikallaolo erinomainen.
Eikait siinä. Nyt pitäisi katsella kisapaikkaa seuraavaan kokeeseen :)

Olen erittäin tyytyväinen siihen, etten itse kerännyt typerää painetta, mitä olen tehnyt tokokisoissa ja siten pilannut monta monituista kisaa. “Luota koiraan” -hokema auttoi kummasti niin jäljellä kuin tottiksissakin. Kiitos vaan henkilölle, joka tätä minulle painotti ;)

Jo vain. Hieman on taas tässä ehtinyt aikaa vierähtää edellisestä postauksesta. Enkä edes jaksa selitellä: Laiska olen ollut. Piste. Ei inspaa / jaksa. Yksinkertaisesti. Yritän (epätoivoisesti) ryhdistäytyä ja tehdä tämän blogin eteen jotain. Yritin jo väsätä uutta ulkkaa, mutta siihen voi mennä jokin hetki, että jaksan sen käytännössä toteuttaa ;P

Aika juoksee hirveää vauhtia ja töiden vuoksi tuntuu, ettei sitä aikaa juuri liiemmin jää mihinkään ylimääräiseen. Viikonloput katoaa vain jonnekin, enkä ole saanut silloinkaan aikaiseksi niin paljoa kuin olisin halunnut Nijin, ja Neponkin, treenien suhteen. Jälkikisat kolkuttelee oven takana ja hommat on totaalikesken. Olen pyöritellyt päässäni viimeaikoina paljon ajatuksia ja mietteitä kisaamiseen liittyen ja oikeastaan siitä voisi kai jotain laittaa ylöskin.

Miksi kilpailla koiran kanssa? Koska se on hauskaa ja mukava nähdä aherruksen tulos sekä edetä henkilökohtaisia tavotteita kohti varsinaisia päämääriä. Jos kaiken pitäisi olla hauskaa ja mukavaa, niin mistä kummasta kumpuaa äärimmäisen ärsyttävä kunnianhimo? Missä on se alkuaikojen nöyryys ja hauskuus? Kuka kumma kasaa paineet niskaan pärjätä ja kaikki se paine pasahtaa sitten kisatilanteissa, missä minun pitäisi olla koiralle varma ja luotettava tuki läpi pitkien kisasuoritusten?! Kukaan muuhan ei niitä paineita luo kuin minä itse. Ehkä hieman “syytän” Kannus-taustaakin, sillä en ole selkeästikään ainoa, joka kamppailee samankaltaisten ongelmien kanssa. Olen yrittänyt parhaani mukaan mättää “haluan vain täydellistä” -aatteet niin syvälle maanrakoon, ettei ne sieltä ainakaan jälkikokeisiin pamahda.

Tiedän, ettei meidän tämänhetkinen tekeminen ole vielä aivan kisavalmista, mutta voin siinä kohtaa olla aidosti ylpeä, jos JK1 napsahtaa ensimmäisestä kokeesta. En todellakaan tiedä, kuinka jäljestämisen käy, jos / kun minä jännitän. Kevään jäljet alkoivat tosi kivasti, mutta ollaan nyt keskitytty pitkälti keppien ilmaisuun sekä janalähtöihin. Filmipurkit nousi kyllä varsin mallikkaasti jäljeltä, mutta kepit jäi, joten ollaan viimeiset neljä jälkeä käyty ruokailemassa kepeillä. Itse jälki sai ihan erilaisen otteen tuolla metsän puolella, kun Niji joutui ottamaan homman vakavammin ruuattomuudesta johtuen. Kepit nousee nyt hienosti ja janatkin alkavat sujua. Melko kevyellä “treeniohjelmalla” mennään kohti jälkikoetta jälkien osalta. Esineruutua on tehty jonkin verran, muttei sitäkään liiaksi. Tähän asti esineruutu on mennyt kivasti. Niji irtoaa yllätyksekseni todella hyvin syvälle ruutuun ja esineet tuodaan vikkelästi. Kovissa esineissä isoin hankaluus, mutta elän siinä uskossa, että kyllä Nippe sen yhden vaadittavan esineet kokeissa tuo :o)

Tottiskuvioita ollan tehty laiskasti. Eteenmenoa on tahkottu valmispalkalla, kerran kokeiltu ilman. Kokeilu meni varsin mallikkaasti, mutta maahanmeneminen on hieman hakusessa. Seuraamiseen luotan tuon kohdalla, eikä olla sitä juuri jankattu. Henkilöryhmässä pyöritty ja harjoiteltu pari hassua kertaa tuomarin kättelyä. Liikkeestä istumista tahkottu, samoin kuin maahanmenoa. Kivasti erottelee ne ja tekee todella varmat suoritukset. Luoksetulot ovat olleet äärihienoja, mutta kisatilanne voi olla sitten jotain muuta. Noudot menee kohtuukivasti, metrisen paluuhyppy hieman takeltelee, mutta kyllä siitä yli päästään. A-hyppy on Nijin lemppari. Onneksi. Se menisi sitä edestakaisin, jos vain saisi :D Paikallaolosta en ole huolissani lainkaan. Niji on pysynyt tähän mennessä kuin tatti paikoillaan, mutta eihän sitäkään koskaan voi tietää, mitä kisatilanne tuo tullessaan. Sellainen pieni oleellinen juttu puuttuu vielä tästä tottistelusta: Palkattomuus + laukaukset. Niji on kerran kuullut starttipistoolin äänet kentän laidalla, eikä noteerannut niitä mitenkään. Pelkään, että itse säikähdän niitä enemmän kuin koira :P

Loppujen lopuksi, kun asiat kirjoittaa näin ylös ja hieman läpikäy tulevaa, tuntuu, ettei se koulari mikään mahdottomuus ole. Mutta, jäljestä en osaa sanoa yhtään mitään, kuinka siinä käy. Tottiksia en osaa edes ressata, vaikka homma ei aivan täysin paketissa ole. Sanotaanko, että se ilme, joka Nijin tekemisessä oli talvella, uupuu esim. seuraamisissa. Toisaalta, talvella tehdyt pohjat (rutiinit!) ovat myös helpottaneet ilmeen palauttamisessa ja tietyissä jutuissa Niji on todella upeasti mukana. Sillä on selkeät mielikuvat liikkeistä ja alkurutiinit saa sen silmät säikkymään aivan eritavalla kuin esim. tokoillessa. Koira virittäytyy, vaikka se viimeinen silaus puuttuukin paikoittain. Toivon, että rutiinit peittoaa minun jännityksen ja koira toimii kokeessa, kuten ollaan reenailtu :)

Kokeista muuten! Käytiinhän me Nijin kanssa lähestulkoon reenaamattomina möllitokossa kannatuksen vuoksi voivottelemassa VOI2 :D Liikekohtaiset pisteet alla.

Paikalla makaaminen 10
- Hidas maahanmeno mun makuun, mutta itse paikallaolo tosi rauhallinen huolimatta siitä, että paikallaolossa mukana ollut avoimenkoira haettiin aikaisemmin pois.
Seuraaminen 10
- Näytti huomattavasti paremmalta, mitä tuntui. Löysää + käännöksissä voisi käyttää takapäätä tehokkaammin.
Liikkeestä istuminen 0
- Niji jäi seisomaan ja kun käännyin, meni maahan epävarmana, koska ilmeisesti päätteli jotain minun ilmeestä (naurahdin koiralle huvittuneena). Tässä on siis vielä laittamista. Tein lopuksi tosin istumisen uudelleen ja teki todella nopean istumisen ja seurasi juuri niin kuin kuuluukin: Täysillä! Eli välittömästi piinapenkin jälkeen minäkin ilmeisesti kykenen rentoutumaan sen verran, ettei koiran tarvitse jännittää minua. Alku kai se sekin on..?
Luoksetulo 10
- Hieman vino eteenistuminen minun mielestä + jotenkin löysä. Maahanmeno hiiidaaas.
Ruutu 7
- Annoin pysähdyskäskyn myöhässä + koira reakoi käskyyn hitaasti, joten Niji meni ruudun yli. Korjautin sen takaisin ruutuun. Lisäksi autoin seuraamiseen tullessa, joka oli täysin tarpeetonta.
Hyppynouto 10
- Ihan jees, ehkä hieman löysä
Metalli 7
- Nijin hupinumero: Onks pakko, jos ei taho? Jos kieritän tämän sulle? Entä jos tassulla painan? Eli palattu tässä aloitusruutuun: Nostoja lisää, lisää ja lisää.
Tunnari 0
- Meni innokkaasti, nuuski hienosti, mutta nappasi väärän. Hyvin määrätietoinen suoritus, mutta harmittavasti kova tuuli ilmeisesti sekoitti kapulan viereiseen. Ei siinä, koetta edeltävänä iltana kokeilin tunnaria pitkän tauon jälkeen ja nosteli mitä sattuu ja toi summanmutikassa jonkun. Joten siihen nähden tämä oli varsin mallikas suoritus.
Kaukot 9
- Pientä liikuskelua + hitaaaat. Mutta: Niji teki kaikki ensimmäisellä käskyllä!! Työvoitto! :)
Kokonaisvaikutus 10
VOI2, 227 pistettä

Kunhan saan itseltäni tuon jännittämisen pois, niin Nijikin tekisi hieman vapautuneemmin hommia. Hyvää harjoitusta tosin oli nämä möllit. Tokokisoja harkitaan syksymmällä :) Ruutua lisää, luoksaria lisää, metallin nostoja lisää ja tunnaria lisää, niin ehkä se siitä ;D

Tokosta voidaankin sujuvasti laihtaa kolmanteen lajiin eli agilityyn. Neljä kertaa agilityn jatkoalkeiskurssia takana ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen Nijin tekemiseen, eikä oma ohjauskaan nyt aina ihan kamalaa ole :) Innolla viikonlopun agileiriä odotellen! ;)

Mutta, tällaista tällä erää. Minulta jäi varmasti taas puolet asiasta kirjoittamatta, mutta olkoot. Pakko painua punkkaa kohti, jotta jaksaa aamulla herätä ajoissa töihin uurastamaan sohvan verhoilun kanssa :) On muuten yllättävän mukavaa puuhaa! :D

Ai niin! Vihdoin ja viimein sekin ihme tapahtui, että mulla on ajokortti!! :DD Selvisin inssistä ja teoriakokeesta heti ekalla yrittämällä, vaikka olin kyllä melkoisen varma, ettei minua uskalleta inssin jälkeen auton rattiin vielä päästää ;) Kesäkuun alusta saan oman auton, joten liikkuminenkin helpottuu huomattavasti! :D

Kevätkevätkevätkevät! Vaikka talvea rakastankin, niin yhtä mukavaa on, kun lumet häviää mistäs muualta kuin pelloilta!! :) Kolme jälkeä ollaan käyty touhottamassa ja hyvin pyyhkii. Nijillä homma ns. nenässä edelleen ja vauhtia on paikoin vähän turhankin kanssa. Ohjaaja on ollut vähän turhan paljon “kunhan kruisaillaan” asenteella näiden ekojen jälkien suhteen, eikä sellaista askeltarkuutta olla haettu, mitä voisi hakea, jos FH-kisoihin joku kaunis päivä mielii. Pää heijjaa edellen hienosti puolelta toiselle ja kohtuu hyvin askeleet tarkistetaan. Loppujälkeä kohden aina parantaa ja jälki jäljeltä selkeästi parantanut. Koska kisat lähestyy, on tarkoitus ottaa janat + pituus syyninkiin. Teen jälleen kerran sellaisia tappijälkiä, ettei tosikaan :D Mutta en usko, että pituus tuottaa tuolle ongelmaa :) Niji jäljestäisi vaikka maailman tappiin, jos saisi.

Lupauksia? Nooh, ainakin voisin luvata tehdä taas tästä reenaamisesta sellaista suunnitellumpaa tekemistä. Tottiksen laittelua ja vähän tokoiluakin maastoja sekä agilityhippastelua unohtamatta on luvassa tälle keväälle. Sain viikolla aikaiseksi jopa sen verran, että suunnittelin koetta edeltävän ohjelmiston. Yritän olla ottamatta minkään valtakunnan painetta yhtään mistään. Ainakin tämän päivän reenien perusteella hykertelen hetkisen tyytyväisyyden tunteessa. Ajattelin, että joudun tekemään taas ison työn sopivan treenimoodin löytämiseksi, kun sen alkuvuodesta sain niin hyvälle mallille, mutta toisin näyttäisi käyneen. Rutiinit tuntuu iskostuneen hienosti päähän ja hommia tehdään lähes samanlaisessa mielentilassa kuin aikaisemminkin. Toki laittoa vaatii jotkin jutut, mutta ne ehtii hyvin paikata ennen kisoja :)

Mutta, nyt tämä kampeaa punkkaa kohti. Mukavaa kevättä ja reeni-intoa kaikille lukijoille! :)

Jee! Tarviiko tähän enempää selitellä? :D Tämä sai vihdoin ja viimein jonkinlaisen työpaikan! :) Eipä voisi parempia työaikoja/päiviä toivoa. Huomenna lähtee siis aivan uudenlainen arki rullaamaan, kun työt tulee rytmittämään päivää. Ehkä tämä finanssipuolikin lähtee korjaantumaan jahka ensimmäinen rahapompsi tulee :3

Töiden takia tulen asustelemaan siskon luona (kiitos vaan majoittumismahdollisuudesta!) toistaiseksi. Iso plussa tässä on se, että pyörällä pääsee jatkossa näppärästi kentille / kaupungille, metsään sekä pelloille! :) Ei paha, ei paha. Vaikka talvesta pidänkin, niin yhtä ihana on odotella malttamattomana lumen sulamista ja jälkimaastojen paljastumista!

Taas tällainen hieman turhanpäiväinen postaus. Lisäksi kamalan tylsä, kun ei ole kuvia, mitä tänne laittaa :P

Joo-o. Ilmoittelen vain, että hengissä me ollaan ;D

Treeni-into on ollut kateissa koko maaliskuun, eikä olla saatu aikaiseksi yhtään mitään. Kaiken lisäksi jouduin perumaan kummankin tottisseminaarin kyytiongelmien vuoksi :( En ala. Valoa on onneksi näkyvissä tunnelin päässä, sillä teoriakoe odottaa ensiviikolla ja inssiin pääsen huristelemaan Pääsiäisen jälkeen! :)

Ilmosin Nijin alkeisjatko agilityyn ihan vaan itseni vuoksi, joten päästään toivottavasti keväällä säännöllisesti reenailemaankin :) Lisäksi olen lupautunut vetämään tokokurssin, joten kenttäreeniä olisi luvassa pari kertaa viikossa ainakin.

Helmikuulta löytyy treenimerkinnät, jotka yritän saada nettiin mahdollisimman nopeasti, jotta saan suunnitelmat huhtikuulle aikaiseksi. Ei tässä auta kun alkaa aktivoida itseään! :)

Ai niin! Muutoksia on tullut kalenteriin muutenkin. Pohjoisten belgien leirin jouduin perumaan myös, mutta kyseiselle viikonlopulle ilmaantui onneksi tekemistä! Pidetään omalla porukalla pienimuotoinen leiri täällä Kuhmossa! :) Jei! Innolla odotan :)

Minua on useampana päivänä niin himottanut hiihtämään koirien kanssa, mutta hirveän vaikeaa se on, kun jotain oleellista uupuu: Monot. Tänään keli olisi ollut mitä upein hiihtämiseen, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä. Täällä oli lähestulkoon t-paita keli verrattuna viikonlopun -40 asteeseen, huimat -15 päivällä. Ilmatieteenlaitos arvaa kertoa, että sunnuntaina on lähestulkoon sortsikelit tiedossa: -1! Kevättä kohti mennään, halusipa sitä tai ei. Tosin melkoisen ihanaa oli tuolla keväisessä säässä kulkea koirien kanssa. Aurinko suorastaan läkähdytti hankea vasten. Pitää tuo pukeutuminen miettiä uudelleen, jos tämä suhdanne meinaa jatkua. Toppahaalari ei ehkä olekaan enää se paras vaihtoehto ;D

Tässä tunnelmaa eiliseltä lenkiltä (valitettavasti tässä ei syystä tahi toisesta toimi upotetut videot, joten linkki vie suoraan photobucketiin):

Niji haluaa, että keppi lentää, jotta Nepo voi rynnätä sitä hakemaan ja Niji voi rynnätä Nepon pöksyihin ;)    

Ihan näin arkielämään liittyen voisin sanoa, että monojen lisäksi minun tulevaisuussuunnitelmat ovat löytäneet tiensä hukkapiiloon. Mitä, missä, milloin? -kysymyssarjaa on käyty perinpohjaisesti läpi useammin kuin kerran ja ongelma on se, että periaatteessa tiedän, mitä haluan, mutta rahallisesta tilanteesta johtuen en voi suunnitelmia toteuttaa. Mutta sitten tulee taas joku ajatus, joka sotkee koko rakennelman, ja olen oravanpyörässä. Kun vaan osaisikin päättää asiat heti eikä jaaritella. Jaarittelu ja tyhjänpäiväinen ajatusmaailmassa elely ovat kyllä niin tuttua minua, ettei mitään rajaa. Ehdin jo kehitellä kaikenlaista kivaa seuraavalle puolelle vuodelle, kun kuvittelin saavani töitä, mutta työttömyys jatkuu n aikaa. Hirveästi olisi menoja: Ajokortti, koulutusjuttuja, kokeita… Mutta milläpä maksat mitään ilman kunnollisia tuloja :( Olen suoraan sanoen kurkkua myöten täynnä tämänhetkistä tilannettani. Eikä asioita suinkaan mutkista se, että lähipiirissä aina sattuu ja tapahtuu. Kaivelin tässä Sims-pelin koneelle ja kyllä niillä sitten on helppoa elämää :P Syvä huokaus.

Olen yrittänyt elvytellä piirrustusintoa vaihteeksi, mutten oikein saa mitään aikaiseksi. Pikasuttuja vaan jonnekin paperin reunaan. Piirtäminen on kyllä maailman terapeuttisinta hommaa sitten musiikin rinnalla ;) Olisi kiva pitää sellaista piirrustusblogia pystyssä, mutta minun ailahtelevan inspiraation vuoksi en jaksa sellaista väsätä. Sarjakuvaprojekti on tällä hetkellä jäissä, mutta ehkä saan jostain sen kaipaamani innostuksen ja kynä piirtää paperille jotain järkevää.

Kissojen valtakuntaankin kuuluu hyvää :) Koukkis ja Tohru ovat kyllä sellainen parivaljakko, ettei toisesta väliä. Jokailtainen juttu on se, että kaksi kissaa kehrää joko tyynyn vieressä tai sitten minun päällä. Tohru etenkin on kamalan läheisyysriippuvainen ja puskisi naamaa loputtomiin. Iltaisin kirjoittelen päivän treenit ylös vihkoseen ja Koukkis lysähtää lähes jokaikinen kerta vihon päälle makaamaan ja alkaa räpeltämään kädessä olevaa kynää, jos ei huomata. Puskee tai härppii tassulla kehräten tyytyväisenä. Sellaisia eläimiä nuo kissat ;D Yhtä rakkaita kuin nuo kaksi mustaa hömppää :)

Kuvapäivitystä ei oikein ole. En ole jaksanut sulloa nettiin läheskään kaikkia kuvia, eikä kamera ole viimepäivinä lenkeille eksynyt mukaan. Jos lähipäivinä on yhtä suosiolliset säät mitä tänään oli, niin eiköhän se kamerakin lähde lenkille mukaan ;) Tässä kuitenkin jotain otosta:

Nepo komeilee auringossa :)

Lisää varsin edustavaa Nepoa ;)

Lumikiituri Niji

Kylkimyyryt <3

Lopuksi todistusaineistoa reenilöistä:

Lumi palaa kyllä melko tehokkaasti näissä kuvissa ;D Minkäs teet, kun on musta koira ja aurinko porottaa lumihankea vasten :P Tosin on noissa kameran säädöissäkin hieman toivomisenvaraa ;)

Lopuksi todistusaineistoa Nijin sivulletuloista. Samalla todistetaan kyllä lahjakkaasti minun hätäisyyttä ja pieniä apuja. Minkäs teet, kun video pitää saada äkkiä purkkiin ennenku loppuu ;D Kännykamerat kunniaan ja silleen. Ihan aikuisten oikeesti minun pitää tsempata itteäni ;P

Ps. Ette arvaa kenellä olisi hirveä videokamerakuume, eikä vähiten siitä syystä, että on itse tumpelo reeneissä… Jää vaan yllättäen rahasta kiinni ;DD