Vietettiin viikonloppu Team Kikkurahäntien (Niji & Koukkis) kanssa Kuhmossa Nepon seurassa. Viikonloput on siitä rasittavia, etten saa ikinä mitään aikaiseksi :P Perjantaina ei tehty mitään, lauantaina ei tehty mitään (paitsi muistelin miten Tao Taon kertosäe soitettiin kitaralla) eikä sunnuntaina tehty mitään.

Aamulla tultiin kämpille kera kikkurahäntien ja heti ensimmäisenä yritin virittää kitaran vireeseen sekä katsella jotain sointuja. Mutta, vaikken kitaraa ole edes paljon yrittänyt rämpytellä, viritys ei oikein tuntunut onnistuneen :’D Pitää hankkia sellainen pätevämpi viritin, joka näyttää, onko kitara vireessä vai ei. Mun sävelkorvalla ei kitaraa viritetä - ainakaan vielä (toivottavasti joskus).

Kitaranviritysyritelmän jälkeen ajattelin ryhdistäytyä ja alkaa aamutoimet ajoissa. Minulla on ollut tapana maanantaisin, kun isän kyydillä Sotkamoon tulen noin klo. 6:15, mennä nukkumaan ainakin kahdeksaan, yhdeksään asti. Nooh. Yritelmäksi jäi ainakin tänäaamuna… Menin nimittäin heti Avatarin jälkeen nukkumaan takaisin ja kömmin peiton alta vasta puoli kymmenen aikoihin.. Sen verran ehdittiin aamulla, että käytiin Nijin kanssa normaalista poiketen pidempi aamulenkki. Yleensä heitän koiran kanssa pienen ringin. Aikaa siihen kuluu ehkä vartti tai parikymmentä minuuttia. Pitkä lenkki heitetään normaalisti illalla. Tänään siis lenkkeiltiin normaalia ahkerammin. Käytiin äsken seikkailemassa tuolla jossain parisen tuntia. Metsään en oikein uskalla eksyä pimeällä ja nyt kun neidillä on juoksut, en hirveästi uskalla pitää sitä irtikään.

Lenkille lähdettäessä koukattiin hetkeksi tuohon läheiselle parkkipaikalle tottistelemaan. Keskityttiin nopeisiin sivulletuloihin sekä maahanmenoihin. Otettiin vähän seuraamisia sekä luoksareita myös. Nispellä oli hauskaa juosta narupallo kidassa pitkin nurtsia ja hommat pelitti muutenkin todella mallikkaasti :) Ainoastaan nuo hitaat sivulletulot ahdistelee edelleen, mutta sitkeästi niitä pyrin nopeammiksi saada - ja ehkä ne jopa ovat sitä. Maahanmeno-käskyyn reagointi nopea (pysähtyy ja rupeaa menemään maahan), mutta se itse maahanmeneminen on hidasta. Yksittäisenä liikkeenä alkanut sujua superhienosti. Ehkä meillä on siis toivoa :)

Tokon suhteen olen päättänyt ottaa todella hitaasti nyt. Kisoja suunnittelen vasta ensivuodelle, ehkä vasta keväälle/kesälle jo senkin takia, ettei kokeita oikein tahdo olla lähellä. Jos/kun saadaan avoin pois päiväjärjestyksestä, keskitytään enemmän pk-puolenjuttuihin, koska haaveissa olisi alokkaan koulari syksyksi jostain lajista. Hieman harmittaisi heittää erikoisjälkihaaveet syrjemmäs, mutta mitenpä minä sitä saan eteenpäin mun taidoilla :P Metsäjäljen opettamisessa kuvittelisin pärjääväni jotenkin. Periaatteessa meiltä puuttuu ainoastaan jana, kepit sekä kulmiin varmuutta. En ainakaan usko homman olevan sen kummempaa, mutta totuus voi olla toisenlainen, kun ensi keväänä (tai vielä tässä kun lunta ei ole) rumba aloitetaan. Miksi kaikkien osaavien ihmisten pitää asua niin kaukana? :P

Hei, muuten! Meikäläinen kokkasi tänään kerrankin “kunnolla” ;D Ja ihan syötävää ruuasta tuli - ainakin toistaiseksi olen hengissä.

Kategoria: Kuulumisia Heta