Jokaisen koiran mukana pitäisi tulla näemmä käyttöohjekirja. Mulla on nimittäin aivan mielettömän kiva fiilis tämän päivän lenkkeilyistä sekä ohituksista :) Hitsi, kun olisi jotain tajunnut aikaisemmin, mutta täytyy sanoa, että sotasuunnitelma vaikuttaa toimivalta ja järkyttävän reilulta koiralle. Hirmuisen “mukava” oli huomata, että Nepo maalaistuu todella nopeasti… Ensimmäiselle vastaantulevalle IHMISELLE piti MURISTA!! O.O Onneksi jäi pariin ensimmäiseen.

Päivän saldo: 7 liikkuvan koiran ohitusta ja 2 häkkikoiran. Liikkuviin koiriin lasken vain nämä suorat kävelytiellä ohitetut tyypit. Yhtään räyhäpetteriä ei ole vastaan tullut, mutta kiskovia ja huohottavia kyllä. Missiona on siis ollut ottaa koira sivulle kontaktiin (ideana saada koira tarjoamaan oma-aloitteisesti kontaktia ohituksissa/muissa vaikeissa tilanteissa). Aamulenkillä laitoin Nepolle kuonopannan, jonka avulla käänsin koiran päätä tarvittaessa. Hirveän hienoja ohitukset olivat alusta asti Nepoksi, mutta erityisen kiva oli huomata, että Nepo todella yrittää kovasti rauhoittaa itseään. Yhden ainoan kerran näin, että koira vilautti minulle hampaita, mutta pakote ei siitä muuttunut yhtään mihinkään - normaalisti huomautan asiasta suullisesti murahtamalla kovaa tai kovennan pakotetta jollain lailla, ts. annan koiralle syyn puolustautua. Puremisyrityksiä 0 eli mikään juttu ei ole mennyt ainakaan kovin paljon yli rajan.

Iltalenkille laitoin kuonopannan muodon vuoksi pojalle päähän, mutta itse hihnan ketjupantaan. Tämän vaihdoksen tein ennen ensimmäisiä ohituksia, koska maalaistunut poika keksi, että hihnan voi pitää tiukalla (ei varsinaisesti vetänyt, mutta saattoi kiskaista jonnekin ojanpenkalle). Jostain syystä tämä vaihdos itsessään teki ihmeen ja hihnan kireys lakkasi. Ilmeisesti kuonopannassa on mukavampi vetää kuin ketjun kanssa… Kuonopanta oli ehkä ennemmin minun henkinen turva. Tiedä mistä sekin johtuu. Simppeliä: Koira näkyy, nypytän hihnasta (jos käsky ei siis tehoa) ja kun koira sivulla kontaktissa, loppuu pakote. Murpatusta kuuluu, mutta uskon sen johtuvan siitä epävarmuudesta jälleen kerran sekä pienistä kierroksista. Iltalenkillä ei tullut kuin kaksi koiraa vastaan ja ne ohitukset sujuivat hienosti. Ohitettiin aamulenkillä ohitettu häkkikoira, joka tuntui nostattavan enemmän kierroksia kuin vastaantulijat. Tämä oli kyllä ehdottomasti paras ohitus siitä huolimatta :) Koira sivulle ensinnäkin rauhoittumaan ja siitä seuraamista pari askelta ja taas pysähdys. Vahvistin kontaktia vielä nameilla ja samalla koirakin rauhoittui. Sopivassa mielentilassa ohittamaan ja Nepohan kulki kontaktissa siinä vierellä ja unohti koiran. Siirtyi omatoimisesti ojanpenkalle nuuskimaan ja terästäytyi jossain vaiheessa uudelleen häkkikoiraa päin, mutta kielsin koiraa suullisesti + pieni nyppäys (nyppäyksissä ollut mukana siis tuo kieltosana) ja koira painoi nokan takaisin maahan rentoutuen siihen.

Hurjaa oikeasti, että minä, joka tumpeloi koirien kanssa minkä kerkiää epäjohdonmukaisuuden vuoksi, osaan näemmä jotain :) Tämän päivän harjoitukset ovat olleet huikeita, koska normaalisti saatoin välillä livistää ohituksista kiertelemällä puskia tai lenkkeilemällä siihen aikaan kun kukaan muu ei liiku - kamala vaiva sen takia, että haluaa välttää koiran “komenteluja”. Ja silloin kun koiran kanssa lähdettiin lenkille ihan vain siitä syystä, että halusi saada paljon ohitusharjoituksia ja koiralta “luulot” pois, ahdistin koiran tekemällä itsestäni sille uhan juurikin sillä, että puutuin niihin murahteluihin sun muihin uhkaamalla koiraa. Ja milloin en kierrellyt puskia sun muita, jätin koiran vain kylmän viileästi noteeraamatta. Nyt meillä on koiralle sekä minulle selkeä missio: Kontaktissa ohi. Jos puremisyritelmiä tulee, jatkuu pakote samana, kunnes loppuu ja se kontakti sieltä tulee. Selkeästi tämä on ollut helppo juttu Nepolle sisäistää, vaikka toki vielä on paljon viilattavaa sekä vaadittavaa, enkä sano, että tästä mitään täydellistä ohitusta tulisi, mutta kiva huomata, että koira oikeasti rentoutuu, kun sille on selkeää, mitä pitää tehdä ja mistä ei tule pakotetta. Tälle olen kyllä luonut pohjaa Kannuksessa, joten voi olla sekin, miksi näin nopsaan homma toimii näinkin hyvin :)

Kerrostaloelämä on tuskin kuitenkaan Nepon kaltaisen koiran paikka asua. Toki tämä oli ensimmäinen päivä, mutta tiedän sen, etten ilman autoa pysty sille tarjoamaan liikkumista vapaana metsässä tai treenaamaan sen kanssa, koska puussa kiinni odottelu ei ole Nesnes-miehen juttu. Aktiivisena koirana se tarvitsee näitä molempia Nijiin verrattuna huomattavasti enemmän, koska tuskin koskaan tulen saamaan sitä stressiä pois ohituksista kokonaan. Sitten on vielä sekin, että Nepo stressaa ympäristöään hurjan paljon kaupungissa, joten todellakin ne metsälenkit olisivat tarpeen. Olen tässä pähkäillyt, että jos Nepo kuitenkin menisi kotiin maalle viikonloppuna ja minä keskittyisin ensin oman elämän kokoon saamiseen :) Tällä hetkellä on vähän sellainen fiilis, ettei hirmuisesti ylimääräiseen jaksa keskittyä. Lenkit nyt luonnollisesti muuttuivat ajatuksien kasaamisen sijaan koiraan keskittymiseen ja olisivat varmasti sitä vielä pitkään. Nijin kanssa kun ei tarvitse olla tarkka, niin on helppo keskittyä ihan vain siihen, että kuuntelee musiikkia ja kasaa ajatuksia.

Ja kun keskittyy yhteen, toinen jää noteeraamatta: Niji lähes kiskoo hihnassa…

Kategoria: Koiruuksia Heta