Ette voi kuvitella miten paljon huolta mahtuu yhteen vuorokauteen… Pieni belgi repäsi ja eilen aamulla kello kymmenen aikoihin laskin sen normaaliin tapaan ulos Nepon kanssa tekemään aamupissat. Hippi oli samaan aikaan ulkosalla. Niji sitten tietenkin kiinnostunut Hipin tekemisistä ja tytöt yhdessä seikkailivat muutaman tunnin jossain (ei muuten kanneta mitään kaunoja aiemmin tapahtuneesta tappelusta). Minä Nepon kanssa koitin haravoida lähialuetta ja huudella tyttöjä. Hippi sitten kotiutuikin melko nopsaan, mutta neiti Belgi oli sutaissut jonnekin pidemmälle jälkien lumossa..

Illalla käytiin selvittämässä, minne päin neiti sitten oli lähtenyt. Tuossa lähimaastossa pyöri, mutta oli kyllä käynyt sen verran kaukana, ettei ihme, jos ei huudoista tule takaisin. Voin kuvitella miten pieni Belgi vain juoksee onnesta soikeana jälkien perässä ja sitten hoksaakin, ettei ole enää kotona.. Voin niin kuvitella tämän.

Aamuyöstä käytiin uusi kierros ja ehdin laittaa jo radioonkin ilmoitusta menemään. Kymmenen aikoihin tänään satuin vilkaisemaan ulos ikkunasta ja kukas muu siellä juoksi pihaan kuin pieni Seikkailija. Rättiväsyneenä, onnesta sykkyräisenä Niji tuli kutsustani ovelle. Kamalasti oli pienellä Seikkailijalla tarinoitavaa, kun syliin kampesi ja murpatti ja ruikutti. Venyttelin seikkailijan ja annoin ruokaa. Nyt pieni Seikkailija nukkuu hyvin hyvin väsyneenä selän takana rennosti rötköttäen - näkisiköhän unia uusista Seikkailuista? Toivottavasti ei… :P

Kategoria: Kuulumisia Heta