Tuttu ja turvallinen (?) jännitys on alkanut hiipiä nurkan takaa. Kisakirje oli putkahtanut sähköpostiin ja kilpaillaan numerolla 3. Ylemmissä luokissa ei juuri ollut kisaajia. EVL:ssä kaksi ja voittajassa ainoastaan Pieni Belgi ohjaajineen eli me. Hyrr. Kyllä pisti taas jännittämään. Koko viikonlopun olen kehittänyt jännitettävää mm. selvittämällä näin hyvissä ajoin säännöt, vaikka periaatteessa ne on pitkälti tuttuja. Jotain uutta kuitenkin pompsahti esille, mutta toivotaan, että jännityksen seassa kykenen muistamaan kaiken tarvittavan.

Tämä jännitysfiilis on jollain tapaa kyllä oikeasti turvallinen. En ole mikään himojännittäjä, vaikka toki olen jännityksellä onnistunut pilaamaan montakin suoritusta kokeissa (lähinnä viime syksyn avosekoilut). Nyt olen koittanut pitää jalat niin maassa kuin mahdollista. Jännitys tuo ainakin minulle mieleen kaiken sen, mitä ei varmasti osata tai jossa on puutteita. Sitten alkaa se hinkkaaminen juuri kisojen ovella. Pitää koittaa pitää pää kylmänä sen lisäksi, ettei tosiaan leiju liian ylhäällä tai uppoa maanrakoon. Kiva fiilis on kisojen suhteen, vaikkei varmasti mikään huipputulos ole luvassa :) Niji on tehnyt treeneissä kivalla vireellä ja ollut muutenkin tuntumalla. Toivottavasti tekemisen riemu näkyy kokeissakin :)

“Hömpöteltiin” tänään pienoisesti ruudun kanssa ja otettiin kerran luoksetulo + eteenistumista. Hienosti neiti tekee, vaikka ruutu ei niin varma ollutkaan kuin aikaisemmassa reenissä. Eipä voi syyttää ketään muuta kuin ohjaajaa. Niji tekee niin kuin osaa. Ja kovasti neiti yrittääkin :)

Loppuviikko on tarkoitus ottaa lunkisti. Jos mahdollista, huomenna kentälle kertaamaan tunnaria + kaukoja. Ruutua on tarkoitus satunnaisesti pihalla kertailla. Menee kokeessa miten menee. Hirveän arvokkaita tuntuu vähän jokainen liike voittajassa olevan noutoja lukuunottamatta. Koska tuo ruutu on melko epävarma + en tiedä kuinka liikkeestä istuminen, tunnari, kaukot ja luoksetulo toimivat kokeessa, en todellakaan odota yhtään mitään :D Luoksarin toimivuudesta olisin kyllä enemmän kuin onnellinen :) Sen verran kivasti se sujuu reeneissä, mutta kokeet on aina vähän eri juttu :P

Niin, ja kuten jo mainitsin, että alan panikoimaan treenaamattomia juttuja ennen koetta, niin nyt (kuten joka ikinen kerta, turhaan) panikoin paikallaoloa. Lähes joka kisassa paikallaolon jälkeen olo on ollut hyvin helpottunut. Nyt tuo oman jännityselementtinsä se, että viime kisoissa sattui viereisillä koirilla tappelu. Niji ei noussut, mutta sen jälkeen treeneissä kääntyi lonkalle siten, että oli selkä viereistä koiraa päin -> rauhoitteli? Lonkistelusta kävin korjaamassa, eikä sen jälkeen (vähäisten) treenien perusteella ole ollut onkelmaa. Katsellaan nyt, miten äijän lopulta käy ;P

Kategoria: Kuulumisia, Toko/tottis Heta