Tuhannen taalan paikka
Yllätyksekseni meidän kävijämäärä on ylittänyt jo 1000 rajapyykin! :D Laskuri on asennettu paikoilleen 24.7.2009, joten aika kovalla vauhdilla on vierailijoita täällä käynyt, ellei laskuri nyt sitten jostain syystä huijaa. Minä olen liian utelias, jotta pystyisin olemaan kysymättä, että ketä täällä oikein käy..? Olen tylsä ja tiedonhaluinen :3
Mä voin ilmottautua, ei ehkä yllätä :D
Yllätän sut ja kerron jotta mää! :–)
Kyllä mäkin täällä aina joskus piipahtelen katsomassa siskolikan uutisia. :)
Kiva kun laitoit kommenttia! Sun pitäisi kyllä asua lähempänä, voisit tulla kädestä pitäen neuvomaan miten mun pitäisi toimia tietyissä tilanteissa.
Kun jos otetaan esimerkki siitä että koira on jo lähtenyt karkuun, niin eikö siinä vaiheessa ole jo liian myöhäistä kertoa koiralle, että sellainen käyttäytyminen on todellakin väärin? En saa niissä tilantaissa koiraa sillä tavalla kiinni, että pystyisin antamaan palautetta karkaamisesta, voin vaan kehua luokse tulemisesta tai muuten me joudutaan taas lähtöpisteeseen luottamuksen kanssa.
Liinan kanssahan tuota ollaan kokeiltu, mutta se on todella vaikeaa ja kömpelöä, kun Nita on niin herkkä kaikelle painolle ja hihnan kosketukselle, että se ei edes luule olevansa vapaa liinassa, vaikka huomaa pääsevänsä etenemään paljon paremmin kuin normaalisti. Ja vaikka se lenkillä liinan unohtaisi, niin tokossa keskittyminen on vain minussa ja herkkyys on äärimmillään.
Siksi me tuota narua nyt kokeillaan, mutta ongelmana on se, että neiti huomaa kevyne NARUNKIN, jos se sattuu osumaan herkkään kohtaan. Omasta huolimattomuudesta sekin on, mutta en viitsisi mitenkään suurielesesti asettaa narua oikeaan kohtaan, koska siitäkin tuo nokkela ääliö tietysti tajuaa olevansa kiinni. Pitäisi vaan saada enemmän niitä reenikertoja, joilla se ei huomaa narua ollenkaan ja yrittää karata.
Välillä olo on kuin kädettömällä. Esimerkiksi nyt tuntuu siltä, että olen ihan täysin avuton, enkä osaa tehdä mitään itse!