Kuten otsikosta voi päätellä, mun elämään ei juuri muuta tunnu tällä hetkellä kuuluvan :P Eikä varsinaisesti ehkä se itse työ, vaan kulkeminen. Risoo ja pahasti. Onneksi viimeisiä viedään ja huomenna pitäisi olla vapaata, jonka jälkeen, riippuen asioiden kulusta, muutama tuurauspäivä vielä. Sitten se ois niinku ohi ja pääsee keskittymään vähän muuhunkin. Nää 12h:n päivät (matkoineen siis) ei oikein enää jaksa inspasta. Vie totaalisesti kaiken motivaation yhtään mihinkään ylimääräiseen. Onneksi lohdutusta on luvassa autokoulun merkeissä (toivottavasti!) ihan lähiaikoina :) Kiva opetella mun kämäisillä alkutaidoilla ajamaan liukkailla teillä heti alkuunsa :S Nooh, jospa sitä sitten ois vaan parempi kuski, kun heti saa tuntumaa extremeoloista? ;D

Autokoulusuunnitelmat tuo myös sellaista lisäjuttua, että “muutan” väliaikaisasumaan siskolle, jotta pääsen helpommin kulkemaan sitten ajotunneilla yms. Joten, toivottavasti tää myös intoutuu tokottelemaan/agilitaamaan, kun kenttä on kuitenkin kävelymatkan päässä :)

Tämä oli lähinnä tällainen tilanneraportti kuulumisista. Kaikki mun hienot jälkisuunnitelmat on jääneet, koska iltaisin on jo niin hämärää, etten lähde talsimaan metsikköön yksinäni :P + ei yksinkertaisesti jaksa, kun töistä pääsee. Sunnuntai, ainoa vapaapäivä, meneekin sitten nukkuessa… :D Toivottavasti tämä sää tästä tokenee (räntää..), niin saisi vielä loppuviikosta aikaiseksi reenit :) Huomiselle yritän saada esineruutuiluja + janalähtöjä aikaiseksi. Josko sillä pääsisi edes alkua pidemmälle. Sunnuntaina ajattelin pidempää jälkeä Hietaperän koululle. Jos nyt saisi vaikka tehtyä sellaisen ykkösluokan mittaisen jäljen, kun aina tuntuu mun tallaukset olevan max. 300 metrisiä :P

Mukavaa syksyä kaikille! :)

Ps. Taas on hurahtanut tuo meiän laskuri aikamoisiin lukemiin.. O.O

Kategoria: Kuulumisia, Treenitunnelmia Heta